Tässä on sellainen kirja, josta tulee hyvä mieli, huolimatta siitä, että päähenkilö pahoittaa mielensä lähes 40 kertaa. Jokainen mielenpahoitus on oma novellinsa, mutta kirja ei sittenkään tuntunut novellikokoelmalta. Kuljin 80-vuotiaan mielensäpahoittajan mukana kappaleen arkea ja se oli niin asiaa.
Välillä tuntui, kuin kohtaukset olisivat olleet elokuvasta, sillä niin eläviä ne olivat. Kohtaus junan vessassa, jossa mielensäpahoittaja otti selvää, miten hanasta tulee vettä, oli hersyvä! Oli pakko lukea se kanssaeläjilleni ääneen.
Sivuhenkilöitä ovat mielensäpahoittajan poika ja pojan perhe, naapuri Kolehmainen, Kuusikodissa oleva vaimo ja edesmennyt ystävä Yrjänä, eikä sovi unohtaa lääkäri Kivinkistä.
Tuomas Kyrö on onnistunut loistavasti tulkitsemaan oman sisäisen ukkonsa.
Tätä kirjaa suosittelen ihan kaikille, mielensäpahoittajille ja jurnuttajille. Tulee heti lisää potkua elämään. Itse haluaisin kirjan omaksi, sillä olisi mukavaa aina tarpeen tullen lukea tämä uudestaan.