Allie Haas kokeilee kaverinsa tarjoamaa kiellettyä kahjohattua ja tulee hulluksi. Psykoosi on tavanomainen ja tarjoaa lievästi kiinnostavia hallusinaatioita. Yksi pikku ongelma vain: hulluus jää päälle. Onneksi kaveri, Jerry Wirerammer, on reilu ja kuskaa Allien kuivapesuun, vaikka siitä seuraakin laillisia hankaluuksia.
Niinpä Allieta syytetään laittomasta psykoosista ja hän joutuu todellisuusvarmennukseen. Koska Alliella on hyvin ainutlaatuinen aivorakenne, hänelle tehdään tarjous: rikokset voidaan unohtaa, mikäli Allie suostuu kouluttautumaan mielentason ammattilaiseksi, mielenpelaajaksi. Koska vaihtoehtona on vankila, Allie suostuu, vaikka onkin suhtautunut mielenpeliin — jossa ammattilaiset penkovat asiakkaidensa mieltä — vastahakoisesti.
Kirja on erikoinen. Varsinaista juonta siinä ei ole, tai se ei ole tärkeä — Allie jää kiinni, kouluttautuu mielentason ammattilaiseksi ja tekee töitä, kohdaten erilaisia asiakkaita. Sivussa kulkee juonne Allien ystävästä Jerry Wirerammerista, jota kiinnijääminen ei saa ravistettua kaidalle polulle. Tuloksena on hitaanoloinen kirja, jossa fiilistellään paljon mielenmaisemissa.
Mielenpeli on Pat Cadiganin esikoisteos, alunperin se ilmestyi vuonna 1987 kyberpunkin kulta-aikaan. Mielentasolla liikkuva kirja on melkoinen trippi outoon maailmaan. Kirjan kieli on hauskaa ja on varmasti tarjonnut suomentajalle haasteita. Hitusen alkuteoksen sanastoon perehtyneenä sanoisin Matti Rosvallin tehneen hyvää työtä — mielentason terminologia on suomeksi viehättävää.
Tea from an Empty Cupin tavoin Mielenpeli on omaperäinen ja haastava lukukokemus, joka ei kolahda ihan täysillä, mutta jättää silti jälkensä.