Kun Anna ja Asko tapasivat ensimmäisen kerran Moskovan matkalla, se oli selvästi menoa. Suhde ei ala kuitenkaan elää kunnolla, ennenkuin Annan äiti menehtyy. Anna on yksin, suree eikä tiedä kenelle edes soittaa. Mies on kesäpaikalla ja puhelimeen vastaa joku hänen kaverinsa, poikakin on niin pieni, ettei hänelle voi kertoa kaikkea. On soitettava Askolle ja Asko tulee. Askon vaimo järjestää kohtauksen heidän tapaamisistaan ja eroaikeista, mutta kumpikaan ei välitä. On vain heidän keskinäinen rakkautensa ja suhteensa.
Sitten kaikki alkaa muuttua, erään yön jälkeen. Vai onko kaikki vain Annan mielikuvitusta? Keksiikö hän kaiken omassa päässään? Ensin syttyy tulipalo talon alakerrassa, tosin harmiton. Samalla kuitenkin Annalta häviää rahaa. Anna myös irtisanoutuu työstään. Toisaalta hän on helpottunut ja jopa onnellinen. Pekalla ei kuitenkaan tunnu menevän hyvin, hän kulkee orpona ympäriinsä eikä halua Askoa isäkseen. Omituisia asioita alkaa tapahtua muutenkin. Kotona käy varkaita ja jälleen katoaa rahaa. Eräässä yhteydessä Asko on nostanut rahaa useamman kerran kortin jumituttua. Raivo alkaa nostaa päätään, varsinkin kun Anna kuulee Askon huijanneen rahaa myös muualta hänen nimissään ja käyttänyt hyväkseen myös omaa äitiään.
Asko kuitenkin itkee ja myöntää olevansa peliriippuvainen ja unohtavansa sekä rahan että ajan kulumisen pelatessaan. Anna jaksaa antaa anteeksi, apua ja terapiaahan siihen on saatavissa! Asko alkaa itse epäillä olevansa narsisti, mutta Anna puhuu kleptomaniasta ja patologisesta valehtelusta. Todellisuus alkaa näyttäytyä kaikessa karuudessaan ja lopulta tilanteet ajautuvat vauhdilla siihen, että Annalle selviää Askon oikea olemus. Hän on lopulta nähnyt Askon läpi. Hän on rahoittanut tämän sekä Askon ex-vaimon elämää kaiken lisäksi. Hän on ollut läheisriippuvainen ja rakastunut narsistiin!
Kertomus kulkee mielenkiintoisesti eri aikatasoilla. Kun nämä kohtaavat toisensa, lukija tietää jo odottaa jotakin. Ehkä loppu on kuitenkin eräällä tavalla välttämätöntä jatkumoa kaikelle, mitä Anna on kokenut ja mihin hän on lapsena itse oppinut. Raija-Sinikka Rantala ei ole tinkinyt tippaakaan kohtuullisen niukasta ulosannista ja luottaa lukijan päättely- ja ymmärtämiskykyyn. Kirjaa voisi sanoa trilleriksi tai jännäriksi, sillä sellaisiakin paloja tässä palapelissä on mukana. Myös teini-ikäisen Pekan asema on arvamaaton ja outo, miten hänen käy jatkossa? Anna kuitenkin palaa mökille, mutta huomattavasti myöhemmin.
Miekkatanssi on kirja, joka piti jälleen lukea kerralla loppuun. Alku tuntui hieman tavanomaiselta, mutta Rantalalla on ollut ennenkin tapana yllättää lukijansa eikä tämä todellakaan ole mikään tavanomainen parisuhderomaani. Suosittelen kaikille kotimaisen proosan ystäville, jotka ovat kiinnostuneet suhteiden psykologisista perusteista, narsismista, läheisriippuvuudesta, kaikesta siitä ikävästä ja inhottavasta, joka on tuhonnut monta ihmissuhdetta kaikkien kärsiessä tilanteesta. Rantalalta jälleen hyvä, ajankohtainen ja uskottava teos.