Tomas ja Peter, isä ja poika, ovat kiertäviä puunhakkaajia. He saapuvat epämääräisesti itäeurooppalaiseen Chustin kylään ja asettuvat taas kerran aloilleen. Rauhassa he eivät kuitenkaan saa olla, sillä kylässä alkaa tapahtua epämiellyttäviä asioita. Puunhakkaaja Radu löydetään hirrestä roikkumasta; kuolema julistetaan itsemurhaksi, vaikka Radun rinta oli murskattu ja sydän lävistetty.
Alkaa synkkä talvi ja synkät tapahtumat. Veri virtaa, ennen kuin kevääseen on selvitty. Miekkani laulaa on mielenkiintoinen vampyyritarina, jossa ei ole jälkeäkään kreivi Draculan hienostelusta. Sedgwick on sen sijaan nojannut varhaisiin itäeurooppalaisiin vampyyritarinoihin, joiden sävy on toisenlainen. Vaikka vampyyrit ovatkin aiheena tavattoman kulunut, Sedgwick on onnistunut luomaan jotain omaperäistä.
Miekkani laulaa on nuortenkirja ja sellaisena mainio. Hiukan jää kuitenkin harmittamaan, sillä samoista aineksista olisi kyllä kirjoittanut paremmankin kirjan. Nyt tarina etenee hieman liian helposti ja kirjan loppupuoli jopa lässähtää hieman. Juoni on mukaansatempaava ja kirjaa ei malta laskea käsistään, mutta en malta olla miettimättä, kuinka kirja olisi parantunut, jos juoni olisi hieman mutkikkaampi ja tarina vielä synkempi ja ankarampi.