Tällä kertaa Pérez-Reverte vie lukijansa 1800-luvun lopun Madridiin, keskelle valtataistelua. Isabel II on vallassa, mutta liberaali-antimonarkikot salaliittoilevat kaataakseen hallituksen. Tarinan pääosassa on kuitenkin mies, joka ei tästä juuri piittaa: miekkamestari Jaime Asterlolle tärkeää on vain miekkailu. Klassista ranskalaista koulukuntaa edustava Asterlo elää muutenkin katse menneeseen päin.
Hänet ravistelee nykyhetkeen Adela de Otero, kaunis nainen, joka haluaa oppia mestarin maineikkaan kahdensadan escudon piston. Asterlo, vanhanaikainen kun on, ei alkuun hyväksy miekkailevaa naista, mutta antaa kuitenkin periksi. Olisikohan antanut, jos olisi tiennyt mihin sen seurauksena joutuu?
Tarina etenee perin rauhallisesti ja vaatii kärsivällisyyttä. Kirjassa on 315 sivua, murhia alkaa tapahtua vasta noin sivun 200 paikkeilla. Sitä ennen käydään kiivaita keskusteluja kulmakuppilassa ja opetetaan miekkailua. Miekkailun ystäville kirja onkin varsin kiinnostavaa luettavaa. Termistö voi lajia tuntemattomalle olla työlästä, sekondit, priimit ja kvartit sinkoilevat yhtenään – itsekään pari vuotta miekkailusta taukoa pitäneenä en muista enää mikä mikin on. Se tuskin estää kuitenkaan kirjasta ja murhamysteeristä nauttimasta, sillä tarina on jännittävä, vaikka ei Pérez-Reverten muiden kirjojen lailla mukaansa tempaakaan.
Miekkailua tuntemattomille hyvä yleiskuvaus lajista löytyy Miekkailuliiton sivuilta.