Islantilainen Thór∂ur Kakali on viettänyt aikaansa juopotellen Norjassa. Islannista kantautuu kuitenkin huonoja uutisia: hänen veljensä Sturla Sighvatsson lähti miehineen taistelemaan Kolbeinn Nuorta vastaan saadakseen itselleen vallan koko Islannissa ja sotaretken seurauksena Sturla, isä Sighvatur ja lähes kaikki Thór∂urin veljistä on tapettu.
Kiperä paikka, sillä nyt oleskelu Norjassa käy hankalaksi, mutta ei Thór∂ur Islantiinkaan ole tervetullut. Kotiin Thór∂ur kuitenkin palaa ja Kolbeinn Nuoren miehistä huolimatta onnistuu nousemaan maihin. Siitä alkaa lainsuojattoman vaellus, miesten kerääminen tueksi ja lopulta taistelu Kolbeinn Nuoren hirmuvaltaa vastaan.
Tarina sijoittuu Sturlungien aikaan, 1200-luvun puoliväliin, jolloin koettiin Islannin historian verisin ja väkivaltaisin aikakausi. Tapahtuman pääpiirteet ovat historiallisia ja perustuvat Sturlungien saagaan.
Einar Kárason on kirjoittanut tapahtumista mainion romaanin, joka kuvaa hyvin väkivaltaista aikaa ja sen jännitteitä. Tarina etenee monien eri kertojanäänien kautta. Ratkaisu toimii, kun jokaisessa luvussa kerrotaan selkeästi, kuka tarinaa kertoo, ja eri äänet tuovat kirjaan uusia näkökulmia. Kirja on melko tiivis ja tavoitteena on selkeästi Thór∂urin valtataistelun tapahtumaketjun kuvaaminen, yksityiskohtiin ei aina mennä kovinkaan syvälle ja henkilötkin jäävät ohuiksi.
Kiehtova kirja, yhtä kaikki. Luin kirjan saadakseni uuden maan maahaastelistalle, mutta olipa tämä muutenkin lukemisen arvoinen. Keskiaikaisista kostoretkistä ja viikingeistä kiinnostuneille etenkin varma valinta.