Historiallisista seikkailuromaaneistaan paremmin tunnetun Conn Igguldenin fantasiatrilogian kolmas osa Miekan mahti on yksi kesän fantasiauutuuksista. Kirja on Suolan valtakunta -trilogian päättävä kirja.
On kulunut kahdeksan vuotta sarjan edellisestä osasta. Féalin kuningaskuntaa hallitsee kunnianhimoinen kuningas, joka haluaa laajentaa valtakuntaansa. Hän on iskenyt silmänsä kauppakaupunki Darieniin, joka on voimiltaan paljon heikompi. Darien ei kuitenkaan aio antautua ilman vastaan taistelemista. Koska valtioiden voimasuhteet ovat kovin eritasoiset, Darienin täytyy olla neuvokas. Pelkän puolustamisen sijaan rinnalle nousee juoni, jossa pieni sankarijoukko lähtee suorittamaan tehtävää vihollisen hallitsemille maille. Tätä erikoisryhmää johtaa miekkapyhimys Hondo ja mukana on niin mahtavia taikuudenkäyttäjiä kuin taistelijoitakin. Näiden tehtäväksi jää pelastaa kaupunki.
Igguldenin vahvuus on aina ollut nopeatempoinen ja helppolukuinen kerronta. Tämä ei ole muuttunut genrevaihdoksen myötä. Henkilöt ovat eläviä ja juoni suoraviivainen. Kokonaisuus on jännittävä tarina. Vaikka teos on ihan toimiva, kirjasta huomaa että kirjailija toimii vieraalla maalla. Tätä seikkaa on hankala selittää, mutta uskon, että Suolan valtakunta -sarja olisi ollut parempi, mikäli Iggulden olisi perehtynyt useampaan fantasiateokseen. Nyt hän ei oikein ymmärrä kohderyhmäänsä ja sortuu kerronnassaan kliseisiin. Esimerkiksi henkilöhahmot ovat hieman liian karikatyyrisiä.
Puutteistaan huolimatta viihdyin Miekan mahdin parissa. Kirjan takakannen vertaus Game of Thronesiin on hieman kunnianhimoinen viittaus. Enemmän Suolan valtakunta toi minulle mieleen 1990-luvun fantasiasarjat kuten Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan tai Terry Brooksin Shannara-tarun. Fantasiannälkäiselle sarja siis toimii, vaikka tarjolla olisikin ehkä parempia sarjoja.