Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija Viktor Jerofejev (s. 1947) aiheutti aikoinaan mukanaolollaan neuvostovastaisessa Metropol-antologiassa sen, että isä-Vladimir, Stalinin tulkki ja diplomaatti, sai käskyn palata perheineen takaisin Neuvostoliittoon. Ura Euroopassa oli paketissa ja ankea arki edessä.
Ei sulaudu eikä taivu kirjailija, joka on pikkuikänsä elänyt lännessä, Neuvostoliiton eikä Venäjän elämänmenoon. Ylhäältä johdetussa valtiossa vapauden puute ja vanhanaikaisuus kuristavat ja ahdistavat. Jotensakin töhkäistä ja tyylitöntä on elo ympärillä.
Tässä vuonna 2005 Suomessa julkaistussa Miehet-’pamfletissa’ uskaliasta kyytiä saavat kaikki, naisetkin, jopa homot: ’Maailmassa ei kuitenkaan ole murheellisempaa näkyä kuin vanheneva homo.’ Lopuksi tosin miehen ruumista kirjailija ylistää: sen kauneudelle ei luonnossa haastajaa löydy.
Niin, niistä naisista, mitäpä heistä, heidän takiaan venäläisestä miehestä on tullut luuseri ja nahjus, joten parempi heistä vain sanalaskuilla ja kaskuilla: ’Akka tipahti kuormasta – parempi ruunalle.’ ’Kana ei ole lintu eikä akka ihminen.’
Eivät miehet, nuo ikuiset juopot, lopulta tietenkään sen kummempia ole, sillä venäläiset miehet ovat kuin hevoslauma, joka ei tätä päivää elä:
’Milloin musikkamme lopettavat viimeinkin hevoslaumassa laukkaamisen? Milloin sammuvat palavat pirtit? Milloin opitaan elämään tätä päivää? Huomenna?’
Jerofejevin kielenkäyttö on kaukana silotellusta, kieli ei kaihda arkisia brutaaliuksia. Välillä eteen ponnahtaa ilmauksia niin että henkeä salpaa ja heikottaa, vähintään hymyilyttää jos ei ihan ääneen tohdi pyhäinhäväistyksille nauraa pyrskähtää: Puškin on venäläisen kirjallisuuden aamuerektio. Vastaavia ’karkeuksia’ on tarjottimella pitkin matkaa.
Ortodoksinen kirkko saa kautta-aikaisesta veljeilystä valtaapitävien kanssa Jerofejevin tuomion; uskonnon seksikielteisyys on kammottavaa: vain suvunjatkumistarkoituksessako muka saisi harjoittaa sukupuolisia iloja! Eikö parempi naida kuin palaa.
Tässä kirjassa ei kirjailija vielä kovin sanoin nykypuoluepatuja panettele, Putin saa toki vasta vallankahvaan päässeenä mainintansa; toisin on sitten kymmenkunta vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen vuonna 2012 Ari Martikaisen ohjaamassa Jerofejev-dokumentissa Russian libertine : Venäjän vapain mies.
Paljon on purtavaa Venäjällä, paljon muututtavaa mikäli ihmismäisissä oloissa elää, so. länsimaisessa vapaudessa ihmisiksi. Siinä nuorena länsistyneen yhä Moskovassa asuvan Viktor Jerofejevin sanoma, jota hän Miehet-kokoelmassa purkaa näkyviin 39 kertomuksen voimin.
Saas nähdä miten marginaaliin työnnetyn kirjailijaäijän, ja kaikkien venäläisten äijien, hatarassa yhteiskunnassa lopulta käy – kuten isälleen?