Erään toisenkin miehen vaimon sairaus on terminaalivaiheessa. Hän haluaa keskustella kanssani pelkästään Paavo Väyrysestä. Keinutuoli narisee. En saa pullotettua hänen soisia silmiään nauhurille. Kolmas mies kaipaa lämmittelyä. Esileikkinä puhumme lasten kommelluksista. Kun hän saa lattensa juotua, humahdamme miehen suurimpaan suruun.
Miehiin ja miehisyyteen liitetään Suomessa paljon erilaisia määreitä, joista puhumattomuus ja kyvyttömyys tunteiden sanoittamiseen ovat usein esillä. Kosketuksesta, tai sen puutteesta, puhutaan harvemmin mutta Eino Saari osoittaa esikoisteoksellaan Miehen kosketus sen, että kosketuksen kautta miehet päätyvät puhumaan hyvin monenkirjavasti ja kattavasti niistä kipupisteistä, joita ovat elämässään kohdanneet. Eivät siis vain kosketuksesta vaan kaikesta muustakin.
Saari on kirjaansa varten haastatellut eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia miehiä ympäri Suomea sekä kattavaa joukkoa asiantuntijoita, jotka myös pääsevät ääneen kirjassa. Miesten haastattelut on esitetty pääosin henkilöhaastatteluina vuoropuheluina haastattelijan ja haastateltavan välillä. Osin haastatteluista on koostettu katkelmia haastatteluissa toistuneiden teemojen alle. Kirjailijan oma ääni jaksottaa kirjaa myös mukavasti, sillä hän käy vaiheittain läpi myös oman historiansa ja suhteensa kosketukseen teoksessa.
Miesten kertomuksissa toistuu se, kuinka he eivät ole kokeneet tulleensa lapsena kosketetuiksi ja erityisesti oma isä on jäänyt etäiseksi. Miehet eivät ole oppineet läheisyyteen ja tämä puutos heijastuu parisuhteisiin, omaan lapsisuhteeseen, erotiikkaan ja kykyyn ilmaista kaikkein syvimpiä ja arimpia tunteita. Kertomuksia on niin kattavasti, että uskoisin jokaisen suomalaisen miehen löytävän jonkun toisen miehen kertomuksen, johon samastua ja toisaalta jonkun toisen suomalaisen miehen kertomuksen, josta ammentaa uutta ja voimaantua.
Miehen kosketus kosketti minua ja uskon, että se koskettaa lukijaansa ikään ja sukupuoleen katsomatta.