Australian aboriginaalien luona on sylilapsesta lähtien kasvanut valkoinen tyttö, Midzi. Tyttö yrittää parhaansa mukaan olla kuin kaikki muutkin, mutta teini-ikään mennessä käy selväksi, että hän on liian erilainen. Hän ei tule ikinä saamaan puolisoa, ja muistot lapsuudesta saavat hänet käyttäytymään liian erikoisesti. Niin hän lähtee urheasti etsimään itselleen uutta elämää Australiaa asuttavan toisen, valkoisen kansan luota.
Midzi löytää paikan valkoisten luota, sieltähän hän ymmärtää lopulta olevansa lähtöisinkin. Vähitellen hänen alkuperäänsä koskeva arvoitus vie hänet sveitsiläiseen tyttökouluun, Englantiin ja hengenvaarallisiin seikkailuihin. Australian erämaassa opitut taidot ja eurooppalaisten tapakulttuuria aina hieman ulkopuolisen silmin katsominen auttavat sankaritarta juonen kaikissa jännittävissä käänteissä.
Romanttisen jännityskirjallisuuden reseptin mukaisesti tarinassa on mysteerejä ja rakkautta, ja se loppuu mukavasti – mutta ei liian mukavasti. Mukavaa suolaa viihdehuttuun tuovat erikoiset miljööt ja omatoiminen sankaritar. Juonta vie eteenpäin toiminta yhteiskunnassa ja liikkuminen paikasta toiseen, ei koketeeraus seurapiirikutsuilla. Romantiikkapuoli on vähän kuin ne keitoksen pakolliset perunat – ei mitään yllättävää, mutta sinnehän ne kuuluvat ja pitävät kokonaisuuden kasassa.
Luin – ahmin – Brentin kirjat läpi viimeksi varhaisteininä. Silkasta uteliaisuudesta tartuin niihin uudestaan melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen, ja hitto vie, nehän ovat aivan yhtä hyviä edelleen. Tämän seurauksena lukulistalleni on päätynyt sarjakuvaa: Madeleine Brent on todellisuudessa salanimi, jota Modesty Blaisen käsikirjoittaja Peter O’Donnell käytti kirjoittaakseen romanttisia jännityskertomuksia.