Mezolith tarjoaa pienen palan kivikauden ihmisen elämää nostalgiannälkäiselle. Tarinoiden yksisyiskohtaisuus ei liiku esimerkiksi Jean M. Untinen-Auelin kuvaustarkkuudessa, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin sanat. Adam Brockbankin piirrokset ovat upean realistisia, kuten kirjatrailerista näkyy.
Päähenkilö on nuori, rohkea ja hurjapäinen poika, jonka perheen ympärille tarinat rakentuvat. Jonkin verran seurataan heimon arkea, joka on lähinnä ruuan hankintaa, mutta osa tarinoista on metsästäjä-keräilijäkansan omia taruja, jotka ovat löytyneet ”myöhemmin” omistakin lapsuuden satukirjoistani.
Mezolith ilmestyi alun perin brittiläisessä DFC-lastenlehdessä, ja näyttää alustavan tutkimuksen mukaan joutuneen kuopatuksi lehden myötä. Lastenlehtitausta ei mielestäni kuulla läpi – ellei sitten harmittavan mustavalkoinen hyvis-pahisjako ole sitä. Albumissa harmittaakin oikeastaan vain se, että lisää ei taida olla luvassa. Kun osa stripeistä vielä kertoo taruja tavallisen kivikautisen elämän sijaan, historiafiilin nälkä oikeastaan vain ärtyy.
Erityisenä yksityiskohtana mainittakoon heimolaisten suomenkielinen nimeämiskäytäntö. Sinänsä hauskaa ja hienoa – nimienhän kuuluisikin tarkoittaa jotain. Lukaiskaapa ja makustelkaa, etäännyttääkö vai lähentääkö ratkaisu suomen kieltä osaavaa tarinaan.