Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pedro Martin on niin sanottuja ”meksikolapsia”, eli lapsia, joiden vanhemmat muuttivat Meksikosta Yhdysvaltoihin, mutta jotka ovat itse syntyneet ja kasvaneet Yhdysvalloissa. Meksikolapset tyypillisesti navigoivat meksikolaisen kulttuuriperinnön ja yhdysvaltalaisen kulttuurin välillä, mikä voi olla rikkaus, mutta toisaalta myös haaste.
Martinille itselleen amerikkalainen sarjakuvakulttuuri on paljon tutumpi kuin meksikolainen kulttuuri, joten hän ei tiedä mitä ajatella, kun isä ilmoittaa, että koko perhe ajaa 2000 mailia Meksikoon hakemaan isoisää asumaan kanssaan. Isoisä, tai abuelito, kuten Meksikossa sanotaan, ei kuitenkaan ole mikä hyvänsä raihnainen ukko. Meksikon sisällissodassa kunnostautunut mies on nähnyt elämässään kaikenlaista, ja karaistunut vanhan kansan mies on nuorelle Martinille hieman pelottavakin tuttavuus – varsinkin kun hän saa tietää, että abuelito tulee jakamaan huoneen hänen kanssaan!
1970-luvulle sijoittuva muistelma ja matkakertomus tuo mukanaan määrittelemättömän nostalgian tunteen. Yksitoistajäsenisen perheen roadtrip rajan taakse johtaa väistämättä paitsi hauskoihin sattumuksiin, myös itsensä löytämiseen, ja on tässä tietysti muutenkin henkistä kasvua luvassa. Muistelman lähtökohta, ja tapa, jolla kerronta etenee, on jollain tavalla hyvin elokuvamainen; Little Miss Sunshine tulee tietysti heti mieleen, mutta myös 1980-luvun klassikko Goonies, vaikka sen tarina muuten hyvin erilainen onkin.
Muistelma alkaa mielestäni hieman hitaasti, mutta mitä pidemmälle se etenee, sitä kiinnostavampi siitä tulee. Jälkipuoliskolla päästään käsiksi jo todella koskettaviin tapahtumiin, isoäidin varhaiseen kuolemaan ja hänen luidensa siirtoon uuteen hautaan, sekä erääseen aika dramaattiseen tapahtumaan paluumatkalla Yhdysvaltoihin. Juuri sellaisiin tapahtumiin, että niitä kannattaakin muistella näin vuosikymmeniä myöhemmin.
Sarjakuvan toteutus on sekin pätevä. Martinin tyyli on sinänsä yksinkertainen, mutta ilmeikäs. Hauska oivallus on ollut piirtää isoisänsä tarinoita vintage-sarjakuvatyyliin. Martinin kuulemat tarinat isoisästään kuulostavat nimittäin todellisilta supersankarin koettelemuksilta, joten miksipä ei niitä sellaisena myös piirtäisi.
Mexikid on selvästi hieman nuoremmalle lukijakunnalle suunnattu, mutta mitäpä tuosta, nautittavaa luettavaa tämä vanhemmallekin lukijalle oli. Nostalginen ja sympaattinen muistelma onnistuu yhdistämään huumorin, kulttuuriset pohdinnat ja koskettavat hetket tavalla, joka puhuttelee kaikenikäisiä lukijoita.
