Kanalinnut ovat mielenkiintoinen, tärkeä ja erityinen lajiryhmä. Kevätaamussa pulisevalla teerellä, metsän salaperäisellä pyyllä tai tunturin viimassa asuvalla kiirunalla on kaikilla omat erikoispiirteensä. Tämä kirja kertoo loistavien kuvien kera Suomen kahdeksan kanalintulajin elämästä.
Pertti Koskimiehen tekstit ovat yleensäkin perusteellisia ja asiantuntevia, mutta tällä kerralla hän menee erityisen syvälle. Kirjassa on sivukaupalla tietoa, jota ei hyvistäkään lintuoppaista löydy. Hän kuvaa kanalintujen jalkaa mestariteoksena, jonka höyhenet ovat kuin untuvapeitto. Kanalintujen ihmeellinen kyky selviytyä talvesta onkin yksi kirjan pääteemoista.
Kieppi on yksinkertainen, mutta arvokas tapa selviytyä kovimmista pakkasjaksoista. Kanalintujen uhkana ei olekaan kovat talvet ja lumi, vaan ilmastonmuutoksen myötä sen puute. Erityisen huolestunut Koskimies on metsosta, jota hän kuvaa ihmeenä, sillä vain prosentista tai parista munituista metsonmunista kasvaa aikuinen metsokukko.
Eikö noin erikoinen elämänmuoto, metsän ihme, ansaitse ihmisen kaiken kunnioituksen ja huolenpidon?
Markus Varesvuon kuvat ovat jälleen kerran loistavia ja monipuolisia. Hän kertookin Luontokuva-lehdessä kuvanneensa tätä teosta varten monta vuotta. Osa kuvista on harmoniassa tekstin kanssa, osa maalauksellisempia. Mielestäni kirjan vaikuttavimmat kuvat ovat Linnut maisemassa -sarjaa. Riekko tai kiiruna pohjoisen pelkistetyssä maisemassa kertovat kuin ikiaikaista tarinaa.
Kahden alansa huipputekijän kolmas yhteinen kirja on yksi kaunis ja maukas hedelmä lisää suomalaisten luontokirjojen laadukkaaseen satoon.