Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -sarjan ensimmäinen romaani, Vanki, ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Se esitteli lukijoille omalaatuisen komisario Carl Mørckin ja hänen yhtä omalaatuisen syyrialaisen avustajansa Assadin. Mørck on hankala persoonallisuus, ja niinpä hänet siirrettiin sivuun poliisilaitoksella perustamalla osasto Q tutkimaan vanhoja selvittämättömiä rikoksia.
Nyt Mørckin pöydälle ilmestyy salaperäisesti kansio 80-luvulla tapahtuneesta kahden sisaruksen raa’asta murhasta. Epäilyn keskuksena oli silloin hienon sisäoppilaitoksen oppilaista muodostunut jengi. Yksi heistä kuitenkin tunnusti murhan monta vuotta myöhemmin ja joutui vankilaan. Yksi kuoli epäselvissä olosuhteissa. Kolmesta tuli yhteiskunnan johtohahmoja, rikkaita ja menestyineitä. Ja yksi, ryhmän ainoa tyttö, katosi ja päätyi sitten kodittomaksi Kööpenhaminan kaduille. Tapausta luullaan selvitetyksi, mutta Mørckillä on omat epäilyksensä, ja pian hän on mukana ihmisluonnon pahuuden ja pimeyden vaarallisissa kuvioissa.
Metsästäjät on kirja vastenmielisistä ihmisistä. Se kuvaa pahuutta ja julmuutta vailla illuusioita. Kirja olisi melkein epämiellyttävä lukukokemus, elleivät Mørckin ja Assadin hahmot toisi omaa mustaa huumoriaan mukaan. Henkilökuvaus on onnistunutta; parhaiten näistä metsästäjistä tulee esiin asunnottoman Kimmien hahmo, jossa lopulta on kuitenkin jotain inhimillistä aina hurjaa loppuratkaisua myöten. Jengin miehet ovat puhdasverisiä psykopaatteja, joilla ei ole pienintäkään empatiaa toisia kohtaan; heille elämä on pelkkää saalistusta ja metsästystä sekä työssä että vapaa-ajalla.
Metsästäjät on jännittävää ja koukuttavaa lukemista; runsaat neljäsataa sivua rientävät nopeasti lukiessa. Adler-Olsen on mielestäni yksi kiinnostavimpia pohjoismaisia nykydekkaristeja, ja toivottavasti saamme lukea pian lisää osasto Q:n tutkimuksia.