Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdollisuus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaiko aforismilajitelma, vaiko sittenkin sarja erillisiä, itsenäisesti hengittäviä ajatuksia?
Aamulla,
kun yöllä on satanut,
menemme metsään, järven rantaan,
ja poimimme muistiin
märän maan hajut.
Rasan runokieli on niukkaa, selkeää, hyvin konkreettisia kuvia. Runo on taito sanoa ilman jaarittelua, sanoa suoraan, mutta niin, että sanominen resonoi, kimpoaa jostain takaisin. Risto Rasan runot rauhoittavat.
Suurin osa Rasan tiiviistä ajatuksen aihioista liittyy luonnon tarkkailuun, konkreettiseen yksityiskohtaan, johon itsestäänselvästi ei ole osannut kiinnittää huomiota, mutta joka kuitenkin nyt sanoitettuna on kirkas ja kaunis, ympäristön itselleen rakentava. Kuinka joku osaakaan nähdä! Risto Rasa tuo vuodenkierron esiin: keväästä aloitetaan, lopulta syksy taittuu talveen.
Portin yllä
palaa lamppu.
Pimeällä pihalla
koivujen varjot kahisuttavat
pudonneita lehtiä.
Tämä oli löytö. Metsän seinä on vain vihreä ovi on nopeasti luettu, mutta sen ajatukset jäävät mieleen. Kauneutta, rauhaa, sovintoa. Suosittelen lämpimästi!
