Kotimaista kauhua julkaistaan perin harvakseltaan. Anne Leinosen Metsän äiti on onneksi oikein mainio genren edustaja, jossa on hyvää suomalaista synkkyyttä.
Riina on palannut kotiseudulleen Vihainperälle tekemään tutkimustyötä paikallisista kellareista. Tutkimustyö saa synkkiä käänteitä heti ensimmäisessä kellarissa, jonka lattialla makaa ruumis. Ei ole kuulemma tuttu mies, joten mistä lie kellariin tullut.
Tunnelma ei tästä varsinaisesti piristy. Vihainperästä puhutaan juttuja ja onhan siellä kuolema satoaan niittänyt. Riinan lapsuudessa naapurin tyttö löydettiin suolta kuolleena, Riinan isä on kadonnut jonnekin, seutukunnan miehillä ehkä muutenkin ollut vähän tavallista lyhyempi eliniänodote. Riinan äitikin tuli hulluksi.
Jotain hyvin synkkää paikkakunnalla on, mutta Riina ei oikein saa kiinni, mitä. Lukijalle tarina on herkullinen, tapahtumissa on sopiva annos suomalaista metsänhenkeä, yliluonnollisia käänteitä ja perinteistä kauhua.