Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Johanna Mon Saarimurhat-sarja on nyt päässyt kolmanteen osaan asti. Sen keskiössä on kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunut juuri ylioppilaaksi päässeen Mikaelin katoaminen; kaikki nämä vuodet on uskottu, että hän lähti vapaaehtoisesti Saksaan eikä koskaan enää pitänyt yhteyttä lähipiiriinsä, mutta nyt hänen ruumiinsa löytyy – kuinkas muuten kuin koiranulkoiluttajan avulla – ja hänet todetaan murhatuksi. Jäljet osoittavat nuorisojoukon ylioppilasjuhlintaan rähjäisellä autiotalolla. Saattaisiko murhaaja olla joku nuorista? Vai joku muu Mikaelin lähipiiristä? Vaiko kenties se dekkareissa yleensä mahdottomaksi todettu täysin ulkopuolinen sekopää?
Poliisi Hanna Duncker kollegoineen alkaa avata tätä hankalaa tapausta, mutta sitä ennen Hannan yksityiselämää on ravistellut karmea tapahtuma. Menneisyys ei selvästikään jätä häntä rauhaan, ja tässähän on kysymys hänen isänsä Larsin väitetystä murhapoltosta. Mutta päästyään taas jollain lailla jaloilleen Hanna muuttaa yhteen miesystävänsä Isakin kanssa ja alkaa tarmokkaasti etsiä Mikaelin ja hänen ystäviensä jälkiä.
Metsämaassa on dekkareille niin tyypilliseen tapaan kaksi aikatasoa. Toisaalta kerrotaan nykyhetkestä, joka sijoittuu aivan joulun alle, toisaalta mukana on Mikaelin silmin nähty ”viimeinen päivä”. Ilmeisesti rikosromaania ei voi nykyään kirjoittaakaan ilman näitä aikatasoja, mutta eivätpä ne kovasti haittaakaan.
Hannan ja hänen kollegansa Erikin kuvat ovat muuttuneet sarjan edetessä huomattavasti: ensimmäisessä osassa Yölaulaja haluttiin korostaa, miten Hanna oli hyvin hiljainen ja Erik taas sitäkin puheliaampi. Nyt tämä ero on oikeastaan kokonaan häivytetty, Hannalta tulee juttua ihan niin kuin keneltä hyvänsä, mutta mielestäni tämä on vähän huono ratkaisu. Kyllä dekkarimaailmaan, ainakin ruotsalaisiin sarjoihin, olisi mahtunut yksi introverttikin. Eikä Erikissä myöskään tunnu enää olevan mitään poikkeuksellista; tosin hän ihan mukavalla tavalla huolehtii kotonaan hapanleivän juuresta ja ruokkii sitä, vaikkei vielä olla edes korona-ajassa.
Kirjan loppuun on edellisen osan tapaan jätetty raju cliffhanger, niin että jatkoa varmaankin seuraa.
