Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pasi muutti lapsena vanhempien töiden mukana Törmälään, pienelle paikkakunnalle keskelle Suomea. Törmälä tarkoitti oikeastaan samaa kuin vaneritehdas, joka oli alkujaan yksityisen patruunan hyvien yhteyksien äärelle perustama teollisuuslaitos, mutta josta sittemmin oli tullut osa kansainvälistä Metsäjätti-konsernia. Siellä arki oli harmaata ja alkoholin aloittamia perheriitoja soviteltiin useimmiten nyrkein.
Törmälä oli yksi niitä paikkakuntia, joiden metsäteollisuus oli nostamassa Suomea sodan rasituksista. Nykyisin Törmälä on olemassa siksi, että täkäläisillä nuorilla olisi paikka, josta haluta pois.
Pois Pasi pääsikin, Helsinkiin kauppakorkeaan ja sieltä Metsäjätin pääkonttoriin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Pasi määrätään palaamaan Törmälään saneeraamaan kannattavaa vaneritehdasta, potkimaan ulos lapsuudentovereitaan ja vanhoja tuttaviaan. Pasille lupaillaan nousua uraputkessa. Vaimo on raskaana ja lisäansiot tulisivat tarpeeseen.
Janne tuli isäksi 15-vuotiaana ja isoisäksi 37-vuotiaana. Hän oli tottunut lannistumaan ja vähätteli kaikessa itseään ja saavutuksiaan. Vanhan ystävän Pasin saapuminen takaisin vuosien jälkeen saa Jannen pelkäämään työpaikkansa puolesta vaneritehtaalla.
Miika Nousiaisen kolmas romaani Metsäjätti on riipivästi kiinni tässä päivässä. Talouskriisi pakottaa pörssiyhtiöitä parantamaan kannattavuuttaan, mikä käytännön tasolla tarkoittaa tuotannon karsimista ja henkilöstön irtisanomisia. Törmälänkin tehdas on kaikilla mittareilla kannattava ja nykyaikainen, tilauskirjat pullistelevat pitkiksi ajoiksi, mutta mikään ei tunnu riittävän. Tällaisia uutisiahan me kuulemme lähes päivittäin.
Paitsi yrityssaneerauksesta, Nousiainen kirjoittaa myös ystävyydestä, rakkaudesta ja muista pehmeistä arvoista. Ja toisaalta hän kirjoittaa myös alkoholista, väkivallasta, rikkinäisistä perheistä ja rikkinäisistä ihmisistä. Kun raha sanelee kaiken, kuinka käy yhden pienen ihmisen. Tai tässä tapauksessa — kokonaisen pienen kunnan.
— Niksi metsäyhtiön johtajalle. Säilyttämällä tuotantoa pienillä paikkakunnilla säästät ihmisten työpaikat ja heidän ihmisarvonsa ja sitä kautta estät heitä alkoholisoitumasta. Moni lapsi säilyttää ehjän kodin ja moni nainen välttyy kotiväkivallalta.
Miika Nousiainen todella osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä on vakavaa, mutta kuitenkin kaiken armottomuuden seasta löytyy muutamia huumorinpilkahduksiakin. Terävät huomiot ja iskevä tyyli tuovat paikoin mieleen Kari Hotakaisen parhaimmillaan. Metsäjätti on tämän vuoden hienoimpia kotimaisia romaaneja, enkä välttämättä olisi yllättynyt, vaikka Finlandia-palkintoakin Nousiaiselle povailtaisiin. Lukekaa tämä!
