Sarjakuvataiteilija Aapo Rapi patistaa kahdekankymppistä Meti-mummoa haastamaan jotain vanhoja juttuja sarjakuvastripin aineksiksi. Aina kiireinen nuorukainen tahtoo kärsimättömänä mummonsa puristavan muististaan vielä jotain lisää, ennen kuin täytyy taas mennä.
Ja kyllähän juttuja löytyy. Aivan uskomattomia juttuja. Metin ja suvun historia vaikuttaa yhdeltä kivisen pellon kyntämiseltä. Metin valmiiden strippien kommentointi kuitenkin keventää kokonaisuutta: ”Ha ha. Eihä se iha olt niiku se oikiast käi mut olha tää hyvä näinkii.”
Varsinaiset stripit ovat ilmestyneet Voima-lehdessä, mutta albumia varten Rapi on piirtänyt niiden väliin paljon albumin synnystä ja henkilöiden kehityksestä kertovaa taustatarinaa. Murre ja pehmeä piirrostyyli tekevät sarjakuvasta leppoisaa luettavaa. Hauskana yksityiskohtana väritysjälki on välillä sen näköistä, kuin se olisi tehty sellaisella tavallisella teräväkärkisellä lasten tussilla, joilla itsekin piirtelin aikoinani oman mummoni luona kyläillessäni.