Aili Somersalon klassikkosatukirja Mestaritontun seikkailut vuodelta 1919 tuntuu edelleenkin pitävän pintansa vuodesta toiseen, kun uusia painoksia otetaan aina vaan.
Alussa Mestaritonttu lähtee Satumaasta maailmalle, koska tuntee, ettei saa riittävästi arvostusta. Hän tapaa noita Sammaleisen, joka ottaa tontun mukaansa omalle kotisaarelleen. Siellä tapahtuu kuitenkin jotakin outoa ja sitten seikkailu on valmis.
Kirjassa on kunnon vanhanaikainen satumaailma ja tarina tuntuu koostuvan aika pitkältä perinteisistä satuelementeistä. Esimerkiksi hahmogalleriassa on paljon tyypillisiä satuolentoja: noitia, kuninkaallisia, merenväkeä ja niin edelleen. Lisäksi monet heistä ovat selkeästi joko hyviä tai pahoja, kuten useissa muissakin tarinoissa. Myös kuvitus on sadunomainen ja tarinaan sopiva, lisäksi kuvien väritys on paikoitellen aika herkullinen.
Tarina pitää otteessaan koko ajan lukiessa eikä kirjaa malta laskea käsistään. Tämä jaksaa tuntua aina yhtä hyvältä jokaisella lukukerralla, vaikka ikää onkin kirjalle ja itselleni molemmille tullut koko ajan lisää. Kirja sopii hyvin eri-ikäisille lukijoille, lasten lisäksi myös nostalgiaa etsiville aikuisille. Parhaiten tämä taitaa kuitenkin sopia ala-asteen alkuvaiheessa oleville.
Jos mahdollista, niin kannattaa lukea ensin kirja Päivikin satu, joka tapahtuu ennen tätä. Ilman sitäkin pysyy kuitenkin kärryillä tarinassa.