Marie de France (fl. 1160–1215) oli runoilija, joka syntyi nykyisen Ranskan alueella ja eli Englannissa 1100-luvun loppupuolella. Hänen elämästään ei tiedetä juuri mitään, mutta tutkijat pitävät häntä yhtenä ensimmäisistä ranskankielisistä naisrunoilijoista. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Marie de France oli Shaftesburyn luostarin abbedissa Marie.
Tähän teoriaan nojaa Lauren Groff, jonka romaani Mestarinna kuvaa Marie de Francen elämää. 17-vuotias Marie on orpo ja syntynyt avioliiton ulkopuolella, mutta koska hänen isänsä on kuninkaallista sukua, hänellä on ollut paikka Westminsterissä kuningatar Eleonoora Akvitanialaisen hovissa. Nyt kuningatar on saanut ratkaisun Marie-ongelmaansa: Marie lähetetään priorittareksi luostariin.
Luostari on kammottava paikka: se on köyhä, synkkä paikka, jossa nunnat ja oblaattilapset kuolevat nälkään ja tauteihin. Marie ei osaa englantia ja luostarissa oleminen on yksinkertaisesti hirveää. Marie haluaisi päästä takaisin hoviin ja toivoo herättävänsä rakastamansa Eleonooran huomion kirjoittamalla tälle ihastuttavan runoelman. Toivo osoittautuu kuitenkin turhaksi.
Hyvä on, hän ajattelee katkerana. Hän pysyy tässä loukossa ja elää hänelle sälytetyn elämän niin hyvin kuin taitaa. Hän tekee kaiken voitavansa ylentääkseen itsensä tällä maallisella tasolla. Hän elää niin, että hänet pois heittäneet joutuvat katumaan tekojaan. Jonain päivänä he vielä näkevät hänen majesteettisuutensa ja tuntevat suurta kunnioitusta.
Marie perehtyy luostarin asioihin ja ymmärtää, että parannettavaa on. Abbedissa Emme on ollut kehno perimään vuokria luostarin vuokralaisilta. Lisäksi abbedissa on pannut nunnat tekemään sitä työtä, mitä kukin huonoiten taitaa, opettaakseen sisarille nöyryyttä. Marie pistää vuokralaisiin kuria ja määrää nunnat töihin näiden vahvuuksien mukaan. Nunnien asema alkaa pikkuhiljaa kohentua.
Lopulta luostari voi hyvin ja kun Emme menehtyy, Mariesta tulee uusi abbedissa. Luostarissa alkaa ennennäkemätön kukoistuksen kausi. Marie johtaa luostaria rautaisella otteella ja Neitsyt Marialta saamiensa näkyjen kautta.
Lauren Groff kuvaa Marien elämänkaaren taitavasti ja sujuvasti. Aika kulkee luontevaa tahtia: välillä hitaammin, välillä nopeampina pyrähdyksinä, välillä sopivasti tulevaa ennakoiden. Marien vahva ote luostarista on kiehtovaa luettavaa, kirjassa on vahvaa feminististä paloa. Tätä korostaa ympäristö, jossa nunnilla ei ole mitään valtaa mihinkään. Marien voimakas nousu kukoistukseen on ihanaa luettavaa, kunnollinen voimaantumistarina. Vastoinkäymisiäkin toki riittää ja ne ovat paikoin julmia ja sattumanvaraisia, kuten aikakauteen toki kuuluu. Kokonaisuutena tarina on kuitenkin ihastuttava.
Mikään erityisen historiallinen kuvaus Mestarinna ei ole. Se kuvaa kyllä aikakauttaan kiehtovasti, mutta Groff on pikemminkin käyttänyt Marie de Francea kertoakseen itse haluamansa tarinan. Historiallinen Marie de France tunnetaan nimenomaan lai-runoistaan, jotka tässä kirjassa kirjoitetaan nopeasti alkuvaiheessa, eikä niihin juuri palata. Tämä Marie ei ole varsinaisesti runoilija, vaan visionääri ja voimakas johtaja.
Suomentaja Tero Valkonen on tehnyt hienoa työtä käännöksen parissa. Groffin miellyttävä tyyli välittyy suomennoksesta hyvin. Pakko on myös kehua kansia: Jenni Saari on yksi suuria suosikkejani, mitä kotimaisiin kirjankansien kuvittajiin tulee, ja Mestarinna on jälleen kerran yksi nappionnistuminen Saarelta.