Kalle Blomkvist, sekatavarakauppias Viktor Blomkvistin perillinen, ei ehkä ole se kaupungin tyypillisin 13-vuotias. Hän on nimittäin mestarietsivä. Ongelma vain tuntuu olevan se, että hänen pienessä kotikaupungissaan sangen harvoin, jos koskaan, tapahtuu mitään kovinkaan jännittävää. Kallen suurennuslasin alle päätyvät rikolliset osoittautuvat vähitellen kunniallisiksi kansalaisiksi, kaupungin konstaapelin pääasiallinen tehtävä tuntuu olevan lähinnä passissa seisominen.
Mutta sitten tapahtuu jotakin: Kallen ystävän Eva-Lotan Einar-setä saapuu paikkeille. Varma rikollinen, mestarietsivä toteaa sangen nopeasti, tätä on tutkittava tarkemmin. Tutkimustensa välillä Kalle viettää ystävineen sirkuselämää sekä osallistuu Valkoisten ja Punaisten Ruusujen välienselvittelyyn. Tuo kaikki on kuitenkin vain toissijaista kesälomapuuhaa ja ajatuksissaan Kalle on alati kiinni etsivän toimessaan. Ja niin siinä vain käy, että lopulta ollaankin keskellä vaarallista rikosvyyhteä.
Ennen tätä kohtaamista Kalle Blomkvist oli minulle tuttu ainoastaan nimensä verran. Yhdistäminen Astrid Lindgreniin olisi ollut liian vaikea tehtävä, enkä nyt kirjan luettuanikaan oikein tunne tutustuneeni uuteen Lindgren-hahmoon. Ehkä olen hieman pettynyt: Kallesta puuttuu se jokin, tuo Astrid Lindgrenin hahmoille ominainen ihastuttavuus. Hän on kuitenkin lopulta hyvin tavanomainen hahmo – vaikka mestarietsivä onkin.
En kuitenkaan halua teilata teosta, vaan suosittaa sitä. Lindgrenit ovat aina klassikkoja, enkä itsekään lukenut tätä suinkaan pitkin hampain. Varmasti itseäni paremmin kohderyhmää vastaavat lukijat saavat tästä paljon irti. Ja jos oikein innostuu, Kallen touhuihin voi tutustua vielä kahden jatko-osankin verran.