Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tuomas Rimpiläisen kirja Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta sopii sekä tieto- että kaunokirjallisuuden ystäville. Rimpiläisen kirjassa kuvataan 1920- ja 1930-luvun Suomessa tapahtuneita rikoksia. Teoksen ajanjakso on väkivaltainen ja epätoivoinen, ja Rimpiläisen kirjaan valitsemat kohtalot ovat todellisia. Läpi kirjan on hahmotettavissa, kuinka valtavan työn Rimpiläinen on tehnyt taustamateriaalia tutkiessaan.
Kirjalle nimen antanut rikos, julma kaksoismurha, tapahtuu vuonna 1924 Messukylässä. Murhien tutkinta on pitkä ja hankala, ja sen aikana tehdään paljon virheitä. Kuitenkin virheiden ansiosta suomalaista rikospaikkatutkintaa aletaan modernisoida.
Eräs kirjan rikoksista tapahtuu Turussa. Kaupungissa murhataan mies, ja rikoksesta syytetään naista ja tämän miesystävää. Rikosta kuvatessa kirjassa käytetään yksityiskohtaisia lainauksia oikeudenkäynnistä. Taitavan, sanallisesti lahjakkaan asianajajan apu on korvaamatonta syytetyille, mutta nykyaikana tuomioistuimissa tuskin siedettäisiin näin kaunopuheista juristia.
Rimpiläinen käsittelee myös homoseksuaalien oikeuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Vaikka homoseksuaalisuus oli yhä lainvastaista, nykyaikainen, suvaitsevainen ajattelutapa oli jo heräämässä.
Erityisen kiinnostava luku Rimpiläisen kirjassa kuvaa tilapäisessä mielenhäiriössä tehtyä murhaa. Syyllinen joutuu mielisairaalaan ja sokkihoitoon, jolloin häneen kokeillaan kardiatsolihoitoa. Lääke aiheuttaa potilaalle epileptisen kohtauksen, joka on hyvin voimakas ja kivulias. Kohtauksen jälkeen potilas tuntee ainakin hetkisen ajan olonsa paremmaksi. Myös insuliinikoomaa käytetään mielisairaiden hoitoon.
Tuomas Rimpiläisen Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta on erittäin mielenkiintoinen kirja, joka kuvaa menneisyyden Suomea ja monien kaipaamia ”vanhoja, hyviä aikoja”. Mielikuvat ovat kaikesta huolimatta vääriä, sillä 1920- ja 1930-lukua värittävät kieltolain synnyttämät rikokset ja yleinen rauhattomuus. Tuomas Rimpiläinen on kirjoittanut ja taustoittanut teoksensa hyvin huolellisesti, ja erityisesti kirjan suomen kieli ansaitsee kiitosta: harvoin saa lukea näin kaunista ja vivahteikasta suomea.