Messikallesta kapteeniin kertoo suomalaisten merimiesten tarinoita laivoilta ja satamista 1950-60-luvuilta.
Tarinat ovat äärimmäisen kiehtovia, koska merimiehen ammatti tätä lukijaa kiinnosti ja sitten vielä se historia. Miten sitä ennen toimittiin, kuinka tosi nuorena poikana pääsikin jo lähtemään ”merille”.
Itseäni ala kiinnosti nuorena niin paljon, että olin jo aikoinani merimieskouluun hakenut ja saanut lääkäriltä todistuksen, että olen kelpoinen laivaan, vaan sitten ne haaveet jäivät. Niinpä laivatarinat ovat mannaa sielulleni.
Nyt kun näitä tarinoita sohvan nurkassa luin, ne olivat todella mielenkiintoisia. Oli hienoa lukea, millaista elo laivalla oli ja laivojen hierarkia. Puhumattakaan vapaa-ajan vietosta. Laivatytöistäkin piisaa juttua. Kirjan mukana olin kuin seikkailussa, että miten kaikista tilanteista selvitään.
Ulla-Maija Sievinen on tehnyt ison työn haaliessaan haastateltavat ja taltioidessaan heidän tarinansa. Pidin tavattomasti kaikkien kirjassa olevien merimiesten jutuista ja kokemuksista, joissa oli sellaista vanhaa merimieselämää ja historian havinaa.
Lukuisia tarinoita siivittävät runsaat kuvat. Kun lukee tarinan, siitä on myös olemassa kuvamateriaalia ja se ikään kuin muuttuu eläväksi ja todemmaksi. Hienoja kuvia, mustavalkoisia, mutta nostalgisia.
Tuli kyllä heti mieleen, miten tämä kirja maistuisi niille, jotka nyt meriä seilaavat, että saisivat vähän tuntuma siitä, millaista se on joskus ennen ollut.