Ensin täytyi tarkastaa googlesta, kävikö Angela Merkel (s. 1954) Suomessa kertaakaan 16-vuotisen kansleriutensa aikana. Kävi ainakin kerran Stubbin kutsusta. Kati Martonin Merkel-kirjassa näet mainitaan Suomi vain kerran, suomalaisia nimiä ei kertaakaan.
Merkelillä olivat isommat kalat pyydyksessä. Hänen aikansa kului maailmanpolitiikassa mikäli kotimaa-Saksan asioiden hoitamiselta aikaa jäi.
Angela Merkelin tarina on upea tarina itäsaksalaisen papin tyttärestä koko Saksan johtajaksi. Berliinin muuri murtui vuonna 1989, jolloin tohtorifyysikko Merkel pääsi käymään lännen puolella – kahden vuoden kuluttua hän istui jo Helmut Kohlin hallituksessa nuoriso- ja naisasiaministerinä, hallituksen nuorimpana, 36-vuotiaana.
Siitä ura urkeni kristillisdemokraattien (CDU) puheenjohtajaksi ja lopulta vuonna 2005 liittokansleriksi neljän kauden ajaksi viime vuoden loppupuolille asti (8.12.2021).
Melkoinen tarina luettavissa. Hyvin vähän henkilökohtaisista asioista, paljon poliittisista asioista, joissa Merkel uskalsi pitää päänsä epäsuosiosta välittämättä. Sisäpolitiikassa uskaliain prosessi oli avoimet ovet maahanmuutolle, minkä taustalla olivat omat kokemukset vapauden puutteesta nuorena DDR:ssä sekä ennen kaikkea natsien hirmutöiden paikkaaminen. Ulkopolitiikassa hänen näpeissään oli lopulta oikeastaan koko Eurooppa: häntä kuuntelivat kaikkien maiden päättäjät. Merkel oli asioihin perehtyvä, sitkeä, kuunteleva neuvottelija, mitä moni itseään täynnä oleva valtion päämies ei ollut. Tämä nainen hallitsi asiat yksityiskohtineen, häneen voi luottaa.
Trump ja Putin olivat Merkelille kauhistus, mutta hyvin hän kätki antipatiansa ja sai nämäkin kuuntelemaan. George W. Bush oli yliveto, Obama arvosti Angelaa, jolle Michelle kerran kuiskasi:
”Tiedätkö, Barack pitää sinua aarteena.”
Valkoisessa talossa kuului usein käsky, kun keinot ja neuvot olivat vähissä: ”Hakekaa Angela puhelimeen.”
Lopulta Ranskan Macronkin menetteli, Emmanuel jopa ystävystyi vaimonsa ikäisen kanslerin kanssa. Mutta Putin!
”Merkel tiesi, että Putinin kaltaisen brutaalin ja leppymättömän tyrannin kanssa tulisi aina olemaan raskasta.” Silti Merkel yritti, puhui puhelimessa Putinin kanssa 38 kertaa Krimin valloituksen aikoina, koska uskoi järki-ihmisenä, että jossain vaiheessa Putin ymmärtäisi hänen kantansa – toisen maan rajojen törkeä loukkaus – ja että miehen sokea näkemys oli älytön vuoden 2014 maailmassa. Mutta ei silloin eikä 2022 Merkelin aikakauden jälkeen järkipuhe auttanut.
Niin, Mortonin kirja ei kerro Merkelin perhe-elämästä juuri mitään, koska tietoa siitä ei ole saatavilla. Politiikan ulkopuolella Angela haluaa olla Angela, jolla on muille kuulumaton yksityiselämä. Ei Merkel tähänkään kirjaan yhtään sanaa ole sanonut, kaiken Morton on kerännyt sadoista lähteistä. No sen verran selvisi, että Merkel-sukunimi tulee ensimmäiseltä mieheltä, jonka kanssa hän oli avioliitossa muutaman vuoden eikä vaihtanut sitä nykyisen miehensä nimeen Sauer.
Niin ja semmoinenkin yksityiskohta jäi kirjasta mieleen Angelan ankarasta isästä, joka ei juuri arvostanut tyttönsä toimia kun tämä Berliinissä tutkimustöitään teki ja joka totesi:
”Jaa-a, Angela, etpä ole pitkälle pötkinyt.”
Angelan äiti kuoli 2019 ja isä 2011, joten kyllä vanhemmat kai muuttivat mielipiteensä, vaikkei ainakaan äiti koskaan tytärtään äänestänyt.
Mielenkiintoinen kirja, vaikkei Angela Merkelin oma ääni olekaan.