Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun sain tietää, että alunperin Stieg Larssonin kirjoittamaan ja hänen kuolemansa jälkeen David Lagercrantzin jatkamaan Millennium-sarjaan on taas tulossa uusi osa, olin aika skeptinen. Vieläkö tätä vanhaa ideaa voi lämmittää, eikö se kohta ala maistua samalta kuin viikon vanha keitto? Mutta sitten panin heti merkille, että kirjoittaja onkin Karin Smirnoff. Siis ihan se Smirnoff, joka kirjoitti erinomaisen Jana Kippo -sarjan? No juuri se, ja tämä kirjailija osoittaa huomattavaa lahjakkuutta myös dekkarin tai paremminkin jännitysromaanin kirjoittamisessa.
Edellisistä kirjoista tuttu hakkeri ja muutenkin varsin erikoinen persoonallisuus Lisbeth Salander lähtee vastentahtoisesti Norlantiin kirjailijan keksimään Gasskasin kylään tapaamaan veljentytärtään Svalaa, joka on nuoresta iästään huolimatta melkein vieläkin suurempi matikkanero kuin Lisbeth itse: Rubikin kuutio järjestyy minuutissa, ja koulunumerot ovat huonohkoja, koska Svala kysyy opettajilta liian vaikeita kysymyksiä, joihin he eivät tiedä vastauksia. Mutta nyt Svala on ongelmissa: Märta-äiti on kadonnut retkillään eikä Svala-paralla ole nyt ketään, joka huolehtisi hänestä. Niinpä kunnan sosiaali-ihmiset ovat ehdottaneet Lisbethiä, joka on perin vastahakoinen.”En osaa huolehtia lapsesta. En suostu. Suostuin tapaamaan hänet, en muuta”.
Lisäksi Lisbeth pohtii olevansa mahdollisimman huono teini-ikäisen tytön huoltaja, ”hän ei suostuisi ottamaan vastuulleen edes sauvasirkkaa”.
No, kuten odottaa saattaa, tämä erikoinen pari alkaa viettää aikaa yhdessä törmäten paikallisen moottorikerhon ja sittemmin paikallisen suurliikemiehen rötöksiin. Kun mukaan osuu vielä vanha tuttu toimittaja Mikael Blomkvist, alkavat monet kammottavatkin rikoskuviot selvitä.
Kyllähän Karin Smirnoff kirjoittaa hyvin, eihän hän osaa varmaankaan huonosti kirjoittaakaan. Tyyli on luonnollisesti aivan erilaista kuin Jana Kiposta kertovissa kirjoissa, ihan sellaista normaalia suoraa tekstiä vain, mutta kyllä tästä jollain tavalla kirjailijan tuntee. Hän on mestari kuvaamaan kaikenlaisia ränsistyneitä metsämökkejä ja niiden ränsistyneitä asustajia. Ankeuden taitaja siis. Kirjan rakenne on aika lailla ovela: monista hahmoista kerrotaan paljon hän-muodossa, kunnes vasta pitkän ajan päästä selviää, kenestä on kysymys. Tämä ei kuitenkaan tee romaania mitenkään sekavaksi.
Lisäksi tekstiin on kätketty hauskan tuntuisia viitteitä: kun Mikael Blomkvist suorittaa tutkimuksia paikallisessa kirjastossa, hän sattuu löytämään ruotsidemokraateista kertovan kirjan, jonka toinen tekijä on joku Stieg Larsson (tämä kirja on todella olemassa). Lisäksi kirjan loppupuolella Svala toteaa tädistään viattomana, että tämä näyttää ihan Noomi Rapacelta. Lisbeth ei tiedä, kuka tällainen henkilö on, mutta me tiedämme, että hän on se näyttelijä, joka esitti Lisbethiä sarjan alkuperäisissä ruotsalaisissa elokuvissa.
Kaikista ennakkoluuloistani huolimatta pidin tästä kirjasta hyvin paljon. En sitten osaa sanoa, jaksaisinko enää tämän jälkeen lukea Lisbethistä ja Mikaelista. Mutta jos kirjailija olisi Karin Smirnoff, niin kukapa tietää.
