Palkintoja voittanut Viides tuuli on saanut jatkoa. Päivi Honkapää on palannut esikoisensa maailmaan. Tarina on itsenäinen, mutta samaa jatkumoa edellisen kirjan kanssa — olin tosin unohtanut Viidennen tuulen tapahtumat niin huolella, että piti parin vuoden takaisesta vinkistä tarkistaa että tässä kirjassa esiintyvä Sawana oli Viidennen tuulen päähenkilö.
Meren alku kertoo mystisestä Musta lokki -laivasta ja sen kapteenista Geretistä. Geret on tuhonnut Tarquelin tuulitornin, mutta joku silti rakentaa tuulista melkoista myrskyä. Geretin on selvitettävä, kuka tuulille puhuu. Matkallaan Geret joutuu kasvotusten sellaisen menneisyyden kanssa, jonka hän olisi jo mieluiten jättänyt taakseen.
”Lyyrisen unenomainen”, lupailee takakansi ja se toden totta pitää paikkansa. Honkapää sommittelee sanansa taidokkaasti, mutta välillä lukijasta tuntuu samalta kuin kapteenin perämiehestä Setistä, joka ei yksinkertaisesti ymmärrä, mitä tapahtuu. On kirjoja, joissa on tarina ja on kirjoja, joissa on kaunista kieltä ja vahva tunnelma. Meren alku on vahvasti jälkimmäisessä ryhmässä ja selvästi Viidettä tuulta vähemmän tavanomainen fantasiatarina.
Kustantaja on luokitellut kirjan nuortenkirjaksi, mutta minusta on jopa hieman kyseenalaista jemmata tämä kirja kaupoissa ja kirjastoissa nuorten fantasiahyllyyn. Toivottavasti aikuiset fantasian ystävät ymmärtävät kirjan sieltä hakea, sillä Meren alku on todella tyylikäs teos ja edeltäjänsä tavoin vahvaa ainesta Kuvastaja-voittajaksi.