Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Linda-Maria Roine pureutuu kirjoituskokoelmassaan laajaan kirjoon aiheita, mutta tästä naisesta on kyllä moneksi. Roine puhuu suoraan ja vaivattomasti feminismistä, rasismista, seksuaalivähemmistöistä, päihteidenkäytöstä ja niin edelleen. Tällainen keskiluokkainen valkoinen perusmies saa vain ihmetellä – ja valaistua.
Romanimaailma on yksi kohde, johon Roine luo tarpeellista valoa. Suomessa romanit ovat vakavasti syrjitty vähemmistö, jonka rasistinen kohteleminen on normi. Toisaalta romaniyhteisöön liittyy myös kyseenalaisia piirteitä, kuten kunniaväkivaltaa, huumeongelmia ja syrjäytyneisyyttä. Roine esittää silottelemattoman kuvan, näyttäen sekä rasismin, että yhteisön ongelmat, ja alleviivaa sitä, miten vaikeista asioista on kyse. On vaikea puhua molemmista puolista yhtä aikaa: jos keskitytään taistelemaan rasismia ja syrjintää vastaan, ongelmat halutaan herkästi lakaista maton alle, ja jos puhutaan kovasti ongelmista, lietsotaan rasismia ja syrjintää.
Myös feminismiä käsitellään tavalla, joka on virkistävää. Roine näkee intersektionaalisen feminismin tärkeyden moniperustaisen sorron tiedostamisessa, mutta kritisoi sitä, miten akateemisten feministien intersektionaalisuudesta puuttuu helposti sosiaaliluokan merkityksen ymmärtäminen. Myös biologisin perustein tapahtuvan sorron häivyttäminen ei Roineen mielestä täysin palvele asiaa: feminismi ei voi edetä vapaasti eteenpäin, jos on yhteisöjä, joissa sitä ensimmäistäkään aaltoa ei ole vielä käyty läpi.
Kulmakarvoja kohotuttava on luku hybristofiliasta, eli seksuaalisesta kiinnostuksesta vakavia rikoksia tehneisiin henkilöihin. En ymmärrä, mutta ei minun ehkä tarvitsekaan, ja Roineen henkilökohtainen näkökulma tähänkin asiaan on valaiseva. Ihmisillä on kummallisia seksuaalisia kiinnostuksia ja niitä on mahdollista toteuttaa monilla eri tavoilla, joista toiset ovat toimivampia ja turvallisempia kuin toiset; ennen kaikkea ulkopuolisilla ei tarvitse olla hirveää kiirettä tuomita.
Mercedes Bentso : Totuus ja tunnustus on nopealukuista tavaraa, räväkkää ja päällekäyvää tekstiä. Se on hyvä se: akateemisempi kirjoittelu ei kaikkia tavoita, kun taas Mercedes Bentson nimi tuo tälle kirjalle lukijoita, jotka eivät aiheeseen muuten välttämättä tarttuisi. Eiköhän tämä joidenkin ihmisten ajattelua ravistele hyvin terveellisellä tavalla. Tarpeellinen kirja!
