Oletko koskaan kohdannut kirjallisuudessa sukupolvialusta, jossa kaikki olisi kunnossa? Ehkä onnelliset sukupolvialukset ovat vain niin tylsä aihe, ettei kukaan halua kirjoittaa sellaisesta.
Menneisyyden kaiun esittelemä HSS Matilda ei ainakaan lukeudu niihin hyväntuulisiin, turvallisiin sukupolvialuksiin. Hurmahenkinen uskonnollisuus jyrää, alakansien orjatyöläisiltä on katkaistu lämpö, kun yläluokka viettää leppoisaa elämää ylemmillä kansilla. Luvassa on vieläpä vallanvaihdos, jonka on odotettavissa vievän asioita pahempaan suuntaan.
Alakansilla asuu Aster, erikoinen ja taipumaton tapaus, joka käy omaa hiljaista vastarintaansa. Hänellä on yhteys yläluokkaan, kontakti aluksen ylilääkäriin, joka hyödyntää Asterin lääkkeenkeittotaitoja ja auttaa puolestaan Asteria.
Asterin äiti on kadonnut – tehnyt itsemurhan, ilmeisesti – mutta äidiltä on jäänyt jälkeen muistiinpanoja. Aster ei niistä juuri ymmärrä, mutta kun Asterin ystävä Giselle saa äidin salakirjoituksen avattua, muistiinpanoista paljastuu mielenkiintoinen maailma ja yllättäviä selityksiä aluksen tilalle – ja mahdollinen avain parempaan tulevaisuuteen.
Tutkimustyö on vain vaikeaa, kun elämä aluksella on ankaraa ja Aster on muutenkin omapäisyyttään vartijoiden silmätikkuna ja monenlaisen sorron kohteena.
Menneisyyden kaiku on kirjoittajansa esikoisteos. Se on perinpohjaisen hienoa työtä, taitava scifi-kirja jossa on paitsi jännittävä juoni, myös mielenkiintoisia näkemyksiä sukupuolesta, rodusta, uskonnosta, luokkayhteiskunnasta ja erilaisista valta-asetelmista.