Richard on Berliinissä asuva eläköitynyt ja leskeksi jäänyt professori, eikä kotimaakaan ole entiselle itäsaksalaiselle enää ihan sama Saksojen yhdistymisen jälkeen. Ei siis ole ihme, että mies on hieman tyhjän päällä.
Sattuma johdattaa Richardin kohtaamaan Berliinissä mieltään osoittavia maahanmuuttajia. Kun afrikkalaisten pakolaisten protestileiri puretaan ja pakolaiset kärrätään säilöön käytöstä poistettuun vanhainkotiin, Richardin mielenkiinto herää ja hän aloittaa omat tutkimuksensa: hän haluaa selvittää näiden afrikkalaismiesten tarinat.
Richard käy siis vieraisilla, jututtaa miehiä ja saa kuulla näiden tarinat, miten matka vei Nigeristä Libyaan ja meren yli Italiaan ja sieltä eurooppalaisen, saksalaisen ja berliiniläisen byrokratian hampaisiin. Melkoiseen byrokratialimboon miehet joutuvatkin ja tutustuttuaan miehiin tarkemmin, Richard päätyy auttamaan heitä – tai ainakin yrittämään.
Mennä, meni, mennyt on jotenkin hyvin Keltaisen kirjaston henkinen kirja: laadukasta kirjallisuutta, joka käsittelee ajankohtaista aihetta kiinnostavalla ja humaanilla tavalla. Jenny Erpenbeckin viestistä ei jää epäselvyyttä: afrikkalaiset pakolaiset ovat myös ihmisiä ja heidän vaarallisten matkojensa takana ei ole vain joku epämääräinen halu loisia Euroopan hyvinvoinnista, vaan joku yksilöllinen tarina, joka on ajanut pakolaiset liikkeelle.
Taitavasti kirjoitettu kirja herättää ajatuksia, paljastaa terävästi saksalaisen byrokratiakoneiston mielettömyyden ja muistuttaa pakolaisten inhimillisestä kohtelusta. Harva pakolainen lähtee liikkeelle ilman syytä ja joskus voisi olla ihan paikallaan kuunnella pakolaisten kertomuksia ja niitä syitä, jotka ajavat ihmisen liikkeelle.