Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Monipuolisen kirjailijan Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ei kovin kaukaisissa sfääreissä liitele. Kanteen on kuvattu esimerkiksi sakset, veitsi, lyijykynä ja lapanen. Arkisia asioita! Kokoelma jakautuu kahteen osaan, jotka ovat luontevasti ”Menettämisestä” ja ”Säilyttämisestä”.
Menettämisessä kirjoitetaan paljon siskosta ja siskolle. Sana on aina lihavoituna säkeissä; kyse on merkittävästä henkilöstä. Puhutaan paluusta lapsuuden ympäristöön, menneeseen, lapsuusmuistoihin. Niihin liittyy menettämistä, irti päästämistä. Onko se kuolemaa vai muuta etäisyyttä, jää vähän epäselväksi, mutta joka tapauksessa runoissa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla lapsuudenkokemukset, niihin palaaminen ja kuolevaisuuden pohdiskelu.
Kenties kuolemassa on kysymys siitä että palaamme
konkretiaan. Meidän mielemme ei voi käsittää sitä.
Säilyttämisen puolella näkyy, että Huotarinen on toiminut Turun kirjamessujen ohjelmajohtajana. Messuihin viitataan ja kulttuuripolitiikkaan: pitkänpuoleinen ”Hyvä ministeri!” on kerrassaan kirpeä kulttuuripoliittinen kannanotto kirjallisuuden ja kirjailijoiden puolesta. Huotarinen ei toisaalta liikoja saarnaa, vaan tässäkin on joku viehkeä pilke silmäkulmassa. Hyvä niin.
Asia on kuitenkin tärkeä: kulttuuri nähdään lukuina, menoina, lakeina; ministeri on poissaoleva ja ”[l]avalle kannetaan / kunniakirjoja, seppeleitä, adresseja. / Mikään niistä ei vaadi tekijän läsnäoloa.” Huotarisen tekstissä on paljon surua ja huolta, mutta myös tärkeitä muistutuksia siitä, miten kirjallisuudessa on
Kirjan lopussa on vielä Kirjojen kaipuu -teoksen inspiroimia muotokuvia 1700- ja 1800-lukujen lukijoista ja kirjojen kokijoista. Nämä olivat oikein mukava lisä kirjan loppuun.
Olen kirja, minulla on ruumis, jätän jälkiä.
Ei haittaa, vaikka sanat vievät harhaan.
Kysymys on lajin säilymisestä.
