Antti Leikas on tuttavuus, josta olen todella ilahtunut. Tutustuminen tapahtui niin, että tartuin kirjaan Melominen äänikirjaversiona, jossa lukijana toimi Antti L. J. Pääkkönen. Aivan loistava lukija.
Miksi en aikaisemmin ollut tarttunut kirjaan, niin olin ohittanut sen siksi, ettei minua vaan melominen kiinnostanut. Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse siitä melomisesta, johon tarvitaan mela. Melominen tapahtuu pääasiassa päässä, jossa asioita melotaaan puolelta toiselle.
Perheellinen Jaakkola on tyyppi, josta koko kirja kertoo kellon tarkkuudella. Jaakkola on töissä tietotekniikkayrityksessä ja hänellä on perhe, jossa on lapsia ja niin ollen mies on jonkin verran valvonut. Niinpä työn lomassa ajatus pääsee harhailemaan ja se tajunnanvirta on niin rikasta ja mielikuvituksellista, että ei voi kuin nauraa. Se ei ole mitään mystiikkaa vaan ihan kaikenlaista arkeen ja elämään liittyvää, mutta se tyyli on konstailematonta ja totta. Nimenomaan totta, sillä nuo ajatukset kaikessa huvittavuudessaan ovat sellaisia samantyylisiä pyörteitä kuin kenellä tahansa. Tässä kirjassa Antti Leikas osaa tykittää ne vaan aivan uskomattomalla sanallisella ammunnalla.
Jaakkolan lisäksi esitellään hänen työkaverinsa ja työyhteisö. Kirja kestää vain yhden päivän, mutta siihen mahtuu paljon. Suorastaan hengästyttää, kun vasta kymmenen minuuttia mentiin eteenpäin ja ajatus on juossut jo vaikka kuinka kauan ja kauas.
Varsinaista juonta en edes hakenut, sillä tämän kirjan antia on se, miten se on kirjoitettu. Kuunnellessani kirjaa autossa, matka taittui ja nauroin monta kertaa vedet silmissä. Mitä tästä seurasi, niin oli pakko etsiä kirja myös luettavassa muodossa ja ottaa nautinto irti siitäkin. Sekään ei riitä, sillä olen lukenut kirjaa myös ääneen, koska sitä vaan haluaa jakaa niin hyviä kohtauksia ystävillekin.
Mikä parasta, Melominen on ”vesitrilogian” ensimmäinen osa ja aion seuraavaksi tutustua osaan kaksi…