Zackarias Levin on toimittaja, joka saa potkut, kun lehden yt-neuvottelut siivoavat toimituksesta kolmasosan. Lopulta ei auta kuin palata kotiin äidin luokse ja pohtia, mitä elämällään sitten tekee. Zack saa kuitenkin hienon idean. Hän kirjoittaa kirjan.
Aihekin on selvä. Kaksitoista vuotta aikaisemmin Zack opiskeli Lundin yliopistossa luovaa kirjoittamista. Kirjoituskurssilla Zack tutustui moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, etenkin legendaariseen kirjailija Leo Starkiin, joka katosi kurssin aikana jälkiä jättämättä.
Vaikka ruumista ei koskaan löytynyt, Zackin hyvä ystävä Adrian tuomittiin Leo Starkin murhasta. Zack päättää kirjoittaa kirjan: Syytön murhaaja kuulostaa sopivan dramaattiselta. On aika alkaa penkoa menneitä!
Melkein tosi tarina liikkuu kahdella tasolla. Toinen on kirjan nykyhetki vuonna 2008, kun Zack kirjoittaa kirjaansa. Toinen sijoittuu vuoteen 1996 ja kerrotaan Zackin kirjan kautta – oikein kunnon metafiktiota siis, perinteinen kirja kirjassa -tehoste.
Asetelma tuo väistämättä mieleen sekä Totuuden Harry Quebertin tapauksesta että Jumalat juhlivat öisin, vaikka mistään ideoiden kierrätyksestä ei voikaan puhua. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että Melkein tosi tarina häviää väistämättä vertailussa näille molemmille.
Lukiessa tämä kaikki nimittäin tuntuu vähän teennäiseltä. Suuri kirjailija Leo Stark on jotenkin aika epäuskottavalle tasolle viety hahmo, samoin kirjailijakurssin opettaja, kirjailija Li Karpe. Opiskelijatkin ovat jotenkin kovin stereotyyppisen oloisia hahmoja.
Kepeänä kesälukemistona Melkein tosi tarina on kuitenkin aivan paikallaan. Mattias Edvardsson osaa avata tarinaa sillä tavalla pikkuhiljaa, että mielenkiinto säilyy mukavasti loppuun asti.