Mekko meni taululle on riemastuttava kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta aikana, jolloin en ole itse ollut vielä mukana elämässä.
Aila Meriluoto kertoo perheestään Savon sydämessä, isästä ja äidistä. Hän tutustuttaa lukijan sisareensa Sirkkaan, joka tuntuu olevan Ailan tuki ja turva. Lisäksi on ystäviä ja serkkuja ja heidän kanssaan leikkejä ja elämän opettelua.
Kerronta on niin elävää ja oikeaa, että sitä on kuin itsekin mukana milloin missäkin, koulussa ja kotona, ystävien kanssa. Millaista oli koulussa, kun ujostutti niin, ettei saanut sanaa suusta.
Kun sota syttyi, Ailasta tuli lotta. Hän osui näkemään Ora Mekrin osoitetiedot ja niin alkoi kirjeenvaihto. Hän oli lukenut Oran runoja ja ihastunut niihin ja nyt hän sai olla ihailemansa henkilön kirjeenvaihtoystävänä. He melkein tapasivatkin, mutta sitten ei. Ora meni tahollaan naimisiin ja kaatui rintamalla.
Kirjassa on kuvia, jotka kertovat myös omaa tarinaansa. Niin, että ihan on tositarinaa koko kirja, jota voi suositella kenelle tahansa. Se on loistavaa ajankuvaa, mutta lapsuus ja nuoruus, niissä on aina jotain, johon voi samastua.
Mekko meni taululle on myös kuunneltavana äänikirjana, jossa lukijana on loistava Seela Sella.