”Pääjohtajan käskystä arkkienkeli Mikael piti ammattitaitoaan yllä kilkuttelemalla iäisyydestä toiseen kauhistuttavaa instrumenttia, tuomiopäivän triangelia.”
Atonaalisen kirkkolaulun isä Paavi Johannes III, espresson valmistukseen poikkeuksellisen määrätietoisesti paneutuva mies, Miles Davis kuljettamassa jättimäistä suklaatrumpettia turvaan, arvokas sappikivikokoelma, patologi herjaamassa nuoren kalmarin ruumista… Ilkka U. Pesämaan sarjakuva-albumissa mikään ei ole liian outoa piirroksen aiheeksi. Oli sitten pääosassa tavallinen tallaaja tai Marco Polo, Pesämaa vangitsee yksiruutuiseen tarinaansa jonkin mieleenpainuvan hetken, jota ryydittää grafiikantaiteen mieleen tuova sopivalla tavalla rosoinen piirrosjälki.
Ilkka U. Pesämaalla on ollut yli kymmenen vuotta aikaa teroittaa kynäänsä sitten edellisen kokoelman. Hän näyttäytyykin nyt tuoreena ja oivaltavana sarjakuvataiteilijana, jonka idealaari tuntuu lähes pohjattomalta. Gary Larsonin Far Side on lähimpiä vertailukohtia Pesämaalle, mutta hänen tuokiokuvissaan on myös jotain kovin kafkamaista. Henkilö on ajautunut tilanteeseen, jossa ratkaisu on välttämättä tehtävä senhetkisten asiaintilojen pohjalta riippumatta siitä, kuinka absurdi tilanne on.
Mein Hmpfia kannattaa nauttia pienissä erissä silloin tällöin. Tai mikseipä sen satakunta sarjakuvaa kelpaisi kertariemuksikin hauskalle päivälle. Joka tapauksessa tätä kannattaa suositella — ainakin vähän vinksahtaneemman huumorin ystäville.