”Sitä pitäisi saada, mutta sitä on jotenkin kauhean vaikea antaa”, kirjoittaa Kaisa Haatasen episodiromaanin sankaritar Tytti Karakoski seksiä käsittelevässä katkelmassaan. Meikkipussin pohjalta on kokoelma tällaisia katkelmia, jotka Tytti kirjoittaa terapiakseen vuorotteluvapaansa aikana. Hän kun on kustannustoimittajan työssään saanut oppia, mitä tarkoitetaan terapiakirjoittamisella; sellaista harrastavat ne ihmiset, jotka eivät osaa erottaa omaa ”nysväilyään” yleisesti kiinnostavasta tekstistä. Tytin kirjoitelmat on koottu aakkosjärjestykseen ”jospa se toimisi niin kuin jokin höhlä koodi ja tekstit muodostaisivat elämästäni tajuttavan kokonaisuuden”.
Koodista en tiedä, mutta kyllä Tytin elämästä syntyy oikein tajuttava kokonaisuus hänen tekstiensä perusteella. Eikä vain tajuttava, vaan paikoitellen hyvinkin hauska. Haatanen on puhdasverinen humoristi; hän huomaa arkisissa ja jokapäiväisissä asioissa lukuisia koomisia puolia, oli kysymys sitten seurustelusta, sisustamisesta, naapureista tai meikkipussista.
Tytti on kohta viisikymppinen ja naimaton; hän seurustelee silloin tällöin, mutta hänen varsinainen perheensä muodostuu happamasta isästä, ailahtelevasta äidistä ja pikkuveljestä, jonka nimi on Veli. Tytti on töissä kustannusfirmassa ja harrastaa monipuolisesti kulttuuria. Hän pitää kovasti oopperasta ja lukee, vaikkakin suosikkikirjoista on kaksi listaa: ensin se virallinen, sitten salainen, jossa James Joycet ja Volter Kilvet on korvattu Jalna-sarjalla ja Merri Vikin Lotta-kirjoilla. Rooma, Pariisi ja Lontoo ovat tulleet tutuiksi matkoilla, joilta on ostettu lukuisia käsilaukkuja. Keski-ikäisen naisen elämässä kaikki ei tosin aina ole kovin hohdokasta – himoitut pitkät saappaat eivät tahdo aluksi ollenkaan sopia muodokkaiden pohkeiden verhoksi, ja on peräti noloa ostaa inkontinenssisuojia, kun puolituttu arvostettu emeritusprofessori sattuu yhtaikaa kauppaan.
”Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille”, luonnehditaan kirjaa sen takaliepeessä. Romaania tästä kirjasta ei kyllä saa tekemälläkään, mutta se täyttää hyvin paikkansa hauskana kolumni-, katkelma- tai pakinakokoelmana.