Heikki Kännö: Mehiläistie

Tässäpä kirja, jossa on paljon kummallisia aineksia. Tarina alkaa vuodesta 1944 ja Gestapon ja SS:n palkkalistoilla olevasta kuulustelijasta Celina Müllerista, jolla on erityisiä taitoja ilmeiden ja eleiden tulkitsijana. Müller on lähetetty jututtamaan Alfred Riemannia, joka työstää salaperäistä projektia, joka tutkailee keskitysleireltä poimittuja juutalaisia, joilla vaikuttaisi olevan yliluonnollisia voimia.

Kaikki juontaa juurensa Krimille vuoteen 1943, jolloin Luftwaffen pilotti Joseph Beuys teki Stukallaan pakkolaskun vuorille. Sitten tapahtui jotain omi­tuista: kone katosi kahdeksi viikoksi ennen kuin se osui maahan.

Virallisen totuuden mukaan Beuys putosi samana päivänä kuin oli lähtenyt lennolleen, tataarit hoitivat häntä kahdeksan päivää ja sitten partio löysi hänet ja toi kotiin, mutta todellisuudessa konetta ei löydetty kuin vasta kahden vii­kon päästä putoamisesta, jolloin se oli kuin vasta pudonnut, moottori oli vielä lämmin ja taka-ampuja oli menehtynyt vasta hetki sitten.

Tämän arvoituksen jäljillä ollaan sitten lopun kirjaa. Tapahtumat heijastuvat myöhempiin aikoihin ja niihin liittyy paljon kaikkea omituista ja mielenkiintois­ta. Metafysiikasta ja taiteen olemuksesta puhutaan paljon. Tapaukseen liittyy taiteilijoita ja lopulta 1990-luvulla galleristi Walter Schuster, jolle tapahtuu myös hämmästyttäviä asioita.

Kaiken ytimessä oleva Joseph Beuys (1921–1986) on todellinen henkilö. Oi­keastikin Krimillä haavoittunut Beuys ryhtyi sittemmin taiteilijaksi ja häntä pi­detään yhtenä 1900-luvun jälkipuolen merkittävimmistä taiteilijoista. Beuysin omalaatuinen taidekäsitys ja vaikuttava käsitetaide luovat Mehiläistielle hyvän pohjan. Kirjassa kuvataan Beuysin oikeita performansseja ja taideteoksia mie­lenkiintoa herättävällä tavalla.

Mehiläistie on hämmästyttävä sekasotku taidetta, metafysiikkaa, mysteeri­dekkaria, uuskummaa, vaihtoehtohistoriaa ja ties mitä. Ja esikoisteos! Mehi­läistiellä nyrjäyttää takuuvarmasti aivonsa uuteen asentoon.