Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Tänään on jouluaatto, Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia.” Näin alkaa Mehiläisten kuolema -romaani, eikä kirja totisesti petä tämän alun luomia odotuksia.
Marnie ja Nelly ovat sisaruksia, joiden vanhemmat Izzy ja Gene ovat olleet kaikkea muuta kuin hyviä vanhempia. Nyt nämä tyttäriään kaltoinkohdelleet narkkarivanhemmat ovat kuolleet, mutta mitä heille onkaan tapahtunut? Marnie saattaa olla vasta viidentoista ikäinen, mutta aloitekykyä häneltä ei puutu: jotta sosiaaliviranomaiset eivät hyökkäisi sisarusten elämään, hän päättää haudata vanhemmat takapihalle ja uskotella kaikille, että nämä ovat häipyneet Turkkiin lomamatkalle.
Marnie ja Nelly ovat selviytyjiä. He jatkavat kouluaan, Marnie hyvin arvosanoin ja viulua soittava Nellykin kohtalaisesti; ovathan he tottuneet auttamaan itseään aina kun vanhemmat ovat olleet liian humalassa tai aineissa huolehtiakseen heistä. Sitten naapurissa asuva keski-ikäinen homomies Lennie ottaa heidät suojiinsa, tarjoaa ruokaa, vaatehuoltoa ja suojelua. Edes Lennie ei tiedä, mitä Izzylle ja Genelle on tapahtunut, mutta saa sen sitten kaamealla tavalla selville. Verkko tyttöjen ympärillä kiristyy kiristymistään.
Tarina kulkee eteenpäin vuoroon Marnien, Nellyn ja Lennien kertomana. Näistä erityisesti Marnie on sydäntäsärkevän elävästi kuvattu: hän juo, polttaa ja nai työnantajansa kanssa, mutta huolehtii silti itsestään ja sisarestaan niin pitkälle kuin mahdollista. Olkoonkin että tarina sinänsä ei ehkä ole aivan uskottava, mutta Marnien hahmo on – hänenlaisiaan pieniä sankarittaria lienee useita. Myös elämässään siipeensä saanut Lennie on hyvin todentuntuinen hahmo.
Tämän kirjan lukemista oli vaikea keskeyttää, niin hyvin se piti otteessaan alusta loppuun. Tarina on karu ja makaaberikin, mutta kaikella tavalla kiehtova. Mehiläisten kuolema oli minulle yksi tämän syksyn vaikuttavimpia kirjoja. Luin Moreeni-kustantamon kaunokirjallisesta tuotannosta vuosi sitten Will Wilesin kirjan Puulattian kunnossapito, ja sekin oli minusta pienimuotoinen mestariteos. Mistähän Moreeni näitä kirjoja oikein löytää?
