Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuoruusvuosien murrosvaiheiden ja ystävyyssuhteiden kuvaukset ovat nuortenkirjallisuuden perusmateriaalia. Tähän aiheeseen on tarttunut suomenruotsalainen kirjailija Ellen Strömberg (s. 1987), joka on kirjoittanut jo muutaman palkintoehdokkuuksia keränneen romaanin. Tämä romaani nappasi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian ehdokkuuden ja Ruotsissa August-palkinnon voiton.
Kirja kertoo ysiluokan keväästä ja ystävyksistä Mandasta ja Malinista, jotka asuvat jossain pikkukunnassa, jossa ei juuri tapahdu. Tytöt pyöräilevät ympäriinsä ja kaipaavat elämäänsä jotain säpinää. Ehkä kesäromanssia! Kuinka ollakaan, Manda näkee kioskilla jotain herkullista: ”Takanani seisoo ehkä kuumin jätkä, jonka olen ikinä elämässäni nähnyt.” Käy ilmi, että tämä nuori mies on Matias. Myös Malin kehittää itselleen säpinää ja ihastuu punkkari Jonneen, joka on sitä paitsi kätevästi Matiaksen kaveri ja soittaa samassa bändissä.
Kun tytöt kuulevat, että tiedossa on bileet, joissa sekä Jonne ja Matias ovat, heitä alkaa tietysti kiinnostaa. Eihän heitä kutsuttu ole, mutta ehkäpä he voivat pyöräillä siitä ohi ja käydä vilkaisemassa.
– Mä en jätä mitään sattuman varaan, Malin sanoo. Varsinkaan, kun me ollaan vaan pyöräilemässä ohi, sillon ei saa näyttää siltä, että yrittää liikaa. Mä haluan näyttää siltä, että näytän sikahyvältä ihan sattumalta, hän sanoo ja lappaa porkkanaraastetta lautaselleen.
Strömberg kuvaa tyttöjen säpinöintiä hienosti. Kuinka pitkälle on ylipäänsä järkeä mennä poikien takia? Malin muuttuu yhdessä yössä punkkariksi tehdäkseen vaikutuksen Jonneen. Manda yrittää – vähän harmittomammin – lukea Sadan vuoden yksinäisyyttä tehdäkseen vaikutuksen Kolumbiasta adoptoituun Matiakseen – hyvä yritys!
Tässä on jotain oikein herkkää ja kaunista tasapainottelua lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Kirja etenee sujuvasti, suomentaja Eva Laakso on tehnyt sen kanssa hyvää työtä. Kirjassa käytetty kieli on luontevaa ja tyttöjen riemu, riitely, hermoilu ja sekoilu on aidon tuntuista. Hienona representaatiojuttuna on ehdottomasti mainittava Mandan isosisko Laura, jonka cp-vammaisuus on jotenkin itsestäänselvä osa kirjaa. Laura on muutenkin mainio hahmo, siskosten suhteet ovat ihanasti riitaisan rakastavat.
Olisin vähän pettynyt, jos tätä ei jo joku suunnittelisi tv-sarjaksi tai elokuvaksi. Ainesta olisi, Mehän vaan mennään siitä ohi on niin eloisa ja lämminhenkinen kirja, joka sopii hyvin niin tätä elämänvaihetta eläville yläkoululaisille kuin sen jo ohittaneille aikuisille muistutukseksi siitä, millaista elämä silloin oli.
