Me täs on jälleen ihana ja valloittava rakkausrunokirja, joka on kirjoitettu eteläpohjanmaan murteella. Runot ovat niin kivoja, kyllä, nimenomaan kivoja, eivät mitään lässyjä. Miehiset tunnot nostettu niin pintaan, että välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa.
Miehen ja naisen välistä arkista kiintymystä koko kokoelma täynnä. Jokaisessa runossa jokin niin mukava oivallus, että kun runon saa loppuun, huokaisee: voi että! Loppuosan runot ovat surusta herkkiä.
Arto Juurakko on runoilija, jonka runoihin ei kyllästy. Niitä lukee aina uudestaan omaksi iloksi, mutta myöskin ääneen muiden iloksi.
Rohkia
on se,
joka uskaltaa
myöntää, nottei
tohori
rakkauttansa tunnustaa.