Rosvoloiden tarina jatkuu siitä, mihin Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku -kirjan lopussa päästiin. Hallussa on Helmeri Kvistin aarre, joka on kätketty lukittuun arkkuun. Arkun avaamiseksi pitää saada jokaiselta rosvosuvulta vaakunatavu. Siinäpä haastetta koodinpurkajille, sillä rosvosuvuthan eivät varmasti luovu tavuistaan ilmaiseksi, eikä syitä tavujahtiin saisi mielellään paljastaa muille.
Vilja joutuu käyttämään hoksottimiaan toden teolla. Kaiken huipuksi mahtavan ärsyttävä Vanamo-sisko – josta on tosin tullut paljon siedettävämpi viimeaikaisten käänteiden myötä, kun koko Vainiston perhe on alkanut omaksua rosvoelämää omakseen – haluaa mukaan rosvopuuhiin.
Vaakunatavuja saadaan kerättyä, mutta Vilja joutuu laittamaan itsensä peliin monta kertaa, jotta tavoite saavutetaan. Rosvoloillakin on kestämistä, sen verran epätavallisilla ja epärosvomaisilla tavoilla Vilja onnistuu tavuja keräämään. Tarina on hauska ja jännittävä ja vetää mukaansa – ja tällä kertaa kirja on sopivan lyhyt ja ytimekäs, jotta mielenkiinto säilyy alusta loppuun asti.
Täytynee yrittää koukuttaa edellisessä osassa kärryiltä pudonneet lapset taas sarjan pariin. Riippumatta siitä, kiinnostuvatko lapset vielä sarjasta, minä aion jatkaa Rosvoloiden tarinan seuraamista – on tämä sen verran jännittävä juttu.