Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jevgeni Zamjatinin Me on dystopia neuvostohenkisestä tulevaisuudesta, jossa Suuri Hyväntekijä johtaa Ainoaa Valtakuntaa. Kaksisataavuotinen sota on hävittänyt valtaosan maailman asukkaista, loput asuvat lasimuurien sisällä eristettynä ympäröivästä maailmasta.
Elämä on kurinalaista, tiukka aikataulu ja logiikka ohjaavat kaikkea. Ihmisillä ei ole nimiä, vain numerot, ja kaikki pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin ja marssivat tasatahtia töihin ja töiden jälkeen pakollisille luennoille. Kaikki talot on tehty lasista ja läpinäkyviä, jolloin mitään yksityisyyttä ei ole.
Romaanin päähenkilö on D-503, avaruusalus Integraalin rakentaja. Integraalin tehtävänä on viedä logiikan ja matematiikan riemuvoittoa myös muille planeetoille. D-503:n järjestynyt elämä alkaa kuitenkin rakoilla, kun hän kohtaa naisen, I-330:n, joka rikkoo lakeja ja suistaa D-503:n elämän raiteiltaan.
Me on kiinnostava erityisesti siksi, että se on dystopiakuvausten edelläkävijöitä. Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ja George Orwellin Vuonna 1984 ovat selvästi velkaa sille. Huxley kiisti tunteneensa Zamjatinin kirjaa ennen omansa kirjoittamista, mutta ainakin Orwell on itse myöntänyt ottaneensa mallin kirjalleen Zamjatinilta.
Minulle kirjan pääasiallinen anti olikin siinä, miten se on vaikuttanut muihin teoksiin – se oli mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen kuriositeetti. Vuonna 1984 on romaanina minusta selvästi parempi, Me oli tyyliltään turhan koukeroinen ja vaikeaselkoinen. Dystopiakirjallisuuden edelläkävijänä se oli kuitenkin tutustumisen arvoinen.
