Mäyrä kateissa on sympaattinen kuvakirja lapsesta ja hänen ikiomasta Mäyrästään. Mäyrä tuoksuu hiekkakakuilta ja spagetilta, sen korvaan on kiva kuiskia.
Kun lapsi yhtenä päivänä saa ottaa Mäyrän mukaan päiväkotiin, tapahtuu matkalla jotakin odottamatonta. Mäyrä haluaa haistella koiraa ja niin lapsen ja Mäyrän tiet erkanevat. Kohta Mäyrä jo huhuilee lasta, mutta lapsi ei enää kuule. Hän taitaa olla jo kaukana päiväkodissa. Mäyrän päivä puistossa kuluu erinäisiä asioita löytäen ja lasta etsiskellen. Lopulta se törmää Pupuun, jota ei ole koskaan löydetty. Mäyräkin taitaa jo hiukan hätääntyä. Mutta neljältä kaikki on vihdoin hyvin. Mäyrä ja lapsi löytävät toisensa ja halaavat pitkään. Kotona on spagettia, lättyjä ja hyvää hilloa. Ja tietysti Mäyrä, Pupu sekä lapsi.
Varmasti miltei jokainen lapsi on joskus kadottanut jotakin itselleen erityisen tärkeää. Vaikka teoksen fokus onkin alusta loppuun Mäyrässä, kuvaa Sanna Sofia Vuori teoksessaan varsin hyvin niitä tunteita ja ajatuksia, joita tällainen kadottaminen lapsessa aiheuttaa. Mitä rakas lelu tekee ilman minua, onkohan sillä jo nälkä? Ei kai se vain katoa ihan kokonaan ja kai me vielä tapaamme? Isoja juttuja nämä katoamiset ja löytymiset.
Tarina täydellistyy Cara Knuutisen ihastuttavalla kuvituksella, joka pukee hienosti sanoiksi kaiken mahdollisesti sanomattoman.
Tällä kirjalle empimätön suositukseni. Kuten myös Sanna Sofia Vuoren ensimmäiselle, Finlandia Junior -ehdokkuuden saavuttaneelle teokselle Muna.