Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Kuvat ja runot tukevat toisiaan saumattomasti, tämä on runollis-dokumentaarinen runokokoelma. Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, jotka kaikki kyvyt ovat käytössä myös tässä kirjassa.
Runot vievät suoraan Afrikkaan, savanneille, miettimään savannin avaruutta. Avaruutta, joka on erilainen kuin meren avaruus ja äärettömyys. Elämä on kuitenkin myös kuolemaa, sanoo leijona, joka joutuu välillä syömään ruohoa ruuan puutteessa.
Paananen näyttää rakastavan savanneja, tuntee ne — tai ei tunne tarpeeksi. Haluaa sinne uudestaan ja kokea ja nähdä niin paljon kuin mahdollista. Tuntea itsensä pieneksi. Kirjoittaa siitä muillekin. Kokoelman runojen aiheet ovat vaihtelevia, liftareista, kaupungeista ja lentolipuista siirrytään suvereenisti savannien avaruuteen ja eläimiin, iltaiseen nuotioon sekä omanlaiseensa hiljaisuuteen.
Rag on myös vihitty masaiksi 1997, arvonimeltään hän on Oloiboni (Laibon). Tekijän mukaan kuva ja sana ovat yhtä, ja kun niihin liittyy matka ja matkan melodia ja rytmi, syntyy taideteos, joka ei ole vain heijastuma elämästä vaan elämä itse.
Minä pidin runojen rauhallisuudesta. Niitä lukiessa todella näkee ympäristön, missä ne on kirjoitettu. Ja eniten pidin jälleen kirjan lopun lyhyistä, mietelauseenomaisista kirjoituksista. Esimerkiksi:
Menneet kauhut
kaikuvat tulevaisuudessa
kuin huuto rotkossa.
Runot ovat lukemisen arvoisia, pääset niin lähelle Afrikkaa kuin mahdollista matkustamatta sinne itse!