Sinikka Nopolan kirja Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia on tuttuun tapaan lyhytproosaa, joka voidaan luokitella myös esimerkiksi pakinoiksi. Ne ovat lyhyitä tekstejä asia-aiheista eikä tällä kertaa ole mukana kokonaan fiktiivisiä tekstejä. Kirjasta löytyvät tekstit on alunperin kirjoitettu radiossa esitettäviksi pakinoiksi.
Teksteissä käsitellään esimerkiksi matkailuun, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyviä aiheita. Useista aiemmista kirjoista tutut henkilöhahmot Rampe ja Eila puuttuvat tästä osasta kokonaan. Toisaalta se on hyvää vaihtelua, toisaalta taas jäin kaipaamaan heitä. Tässä kirjassa ei paneuduta hämäläiseen mielenlaatuun samalla tavalla kuin joissakin aikaisemmissa Nopolan kirjoituksissa. Murretekstejäkään ei ole mukana kuin yksi. Tämä olikin itselleni sopiva tilanne, kun olen sen verran erilaisessa ympäristössä asunut aina.
Kirja ei laadullisesti poikkea niistä Nopolan aikaisemmista pakinakokoelmista, vaan on yhtä hyvä kuin aikaisemmatkin (ehkä jopa vähän parempi). Kirjailija nyt vaan sattuu olemaan mielestäni taitava tekstin käyttäjä….
Marko Gustafsson haastattelee Sinikka Nopolaa Prosak-proosaklubilla.