Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kesällä 2010 tulee Ruotsissa voimaan laki, jonka mukaan murha ei vanhene koskaan. Aikaisempi 25 vuoden vanhenemisaika koskee vain ennen heinäkuuta 1985 tehtyjä rikoksia. Valitettavasti 9-vuotias Yasmine Ermegan raiskattiin ja murhattiin kesäkuussa 1985, eikä hänen murhaajaansa koskaan saatu kiinni.
Heinäkuussa 2010 eläkkeellä olevan legendaarisen poliisipäällikön Lars Martin Johanssonin mökkireissu katkeaa Ruotsin parhaalla grillikioskilla aivoveritulppaan. Paikalle sattuneiden poliisien ripeä toiminta pelastaa Johanssonin, ja hän herää sairaalassa muutamaa päivää myöhemmin. Siellä hoitava lääkäri pyytää Johanssonia vilkaisemaan Yasminen murhaa vielä kerran. Johansson suostuu, mutta nyt hänellä on edessään aivan uudenlainen ongelma: kysymys ei ole niinkään siitä, miten hän pystyisi ratkaisemaan vanhentuneen murhan sairasvuoteeltaan, vaan siitä, mitä sen jälkeen seuraisi, jos hän todella onnistuisi löytämään murhaajan. Mitä hän voisi tehdä sillä tiedolla?
Johanssonin sairaus antaa Leif GW Perssonin Matkan päälle aivan erilaisen sävyn kuin ennen. Perssonin aiemmissa teoksissa on kuvattu lähinnä poliisintyötä, mutta nyt keskiössä on vanha, oman kuolevaisuutensa äkkiä huomaava henkilö. Fyysiset rajoitteet ja ankara ruokavalio masentavat ennen niin kovin omavaltaista ja vahvaa Johanssonia. Muilta on pakko pyytää apua. Mutta toisaalta käsillä oleva ratkaisematon pedofiilimurha on niin herkkä tapaus, ettei Johansson haluaisi sotkea siihen mukaan enempää ihmisiä kuin on aivan välttämätöntä. Lars Martin Johansson aikoo kuitenkin saada vielä viimeisen kerran murhaajan kiinni millä hinnalla hyvänsä.
Surullisesta ja vakavasta aiheestaan huolimatta Leif GW Persson onnistuu jälleen. On vaikea sanoa, onko Matkan pää kirjailijallekin viimeinen tapaus, mutta jos on, siihen on hyvä lopettaa. Perssonin dekkarit ovat olleet minulle tämän kevään ja kesän löytö, ja niitä kelpaa suositella kaikille.
