Tämän tarinakokoelman luin yhdellä istumalla. Teos on täynnä pieniä, sivun tai kahden mittaisia tarinoita. Sitä vaan lukee ja ajattelee, että vielä yksi.
Kaikki 47 pientä tarinaa kertovat kuolemasta, kuolemisesta, mutta kirja ei ole ollenkaan niin synkkä kuin ensi alkuun luulisi. Minulle jäi vaan olo, että joku pilke siinä kuolemisessakin on. Jotenkin sitä vain luki vähän hymy huulilla ja uskon, että kirjailija itsekin haluaisi niin.