Kaksi sisarpuolta päätyy brittien Cape Coastin linnoitukseen Afrikassa 1700-luvulla, tietämättä toisistaan ja hyvin erilaisiin asemiin. Effiasta tulee linnoituksen brittiläisen kuvernöörin jalkavaimo, Esi puolestaan lastataan orjalaivaan ja rahdataan Amerikkaan.
Matkalla kotiin kertoo näistä naisista alkavien sukulinjojen tarinan. Sukulinjat vuorottelevat ja jokainen luku hyppää aina sukupolven verran eteenpäin. Effian jälkeen tulee hänen poikansa Quey, Esin jälkeen tytär Ness, Queytä seuraa hänen poikansa James, Nessiä poika Kojo ja niin edelleen aina tähän päivään asti.
Suvun tarina on samalla orjuuden tarina. Ghana oli merkittävä maa orjakaupassa. Britit eivät tehneet orjakauppaa yksin: mukana oli myös afrikkalaisia heimoja, joista osa vangitsi orjia ja osa välitti vangit myytäväksi briteille. Matkalla kotiin käsittelee myös näitä traumoja.
Orjuus näkyy tietysti myös Yhdysvalloissa, joissa orjat työskentelevät puuvillapelloilla. Mutta mitä eroa on pellolla työhön pakotetulla orjalla ja vapaalla miehellä, joka vangitaan yhdentekevistä syistä pakkotyöhön hiilikaivoksiin? Mustien heikko asema Yhdysvalloissa orjuuden lakkauttamisen jälkeenkin on merkittävässä osassa.
Matkalla kotiin tuntuu hieman novellikokoelmalta, koska luvut ovat niin erillisiä toisistaan. Etenkin nykyaikaa lähestyttäessä kirjaan tulee vinjettimäisyyttä, luvut tuntuvat enemmän jotain tiettyä ilmiötä kuvaamaan kirjoitetulta katkelmilta.
Suuremmin ei kuitenkaan sovi valittaa: Matkalla kotiin onnistuu kuitenkin olemaan hyvin vakuuttava kaunokirjallinen kuvaus orjakaupasta, mustien asemasta ja afroamerikkalaisten elämästä. Hurjalta tuntuu myös ajatus siitä, että tämä on kirjoittajansa esikoisteos. Taitavaa tekstiä!