Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Metropoliitta Panteleimon on ollut tuottelias kirjailija: hänen murhia menestyksekkäästi selvittelevän Elisabet Urhosen tutkimuksista kertovaa leppoisaa Koskijärvi-sarjaa on ilmestynyt ennen tätä uusinta kirjaa jo kymmenen dekkaria.
Tällä kertaa tämän poliisinleski Elisabet Urhosen maine rikosten ratkaisijana on kiirinyt ison maahantuontiyrityksen omistajan tyttären korviin. Tämä Aili Winter esittääkin Elisabetille sitten erikoisen pyynnön: hän pyytää Elisabetia toimimaan eräänlaisena henkivartijana isälleen, kun tämä lähtee seuramatkalle Kainuuseen tutustumaan talvisodan muistoihin. Isä on saanut pelottavia uhkauskirjeitä, ja Aili on huolissaan hänen turvallisuudestaan.
Elisabethan luonnollisesti suostuu, kun Aili maksaa hänelle kaikki matkasta tulevat kulut. Hän ei aluksi juurikaan usko, että johtaja Winterillä olisi matkalla mitään vaaraa, mutta tietenkin nämä luulot osoittautuvat vääriksi. Rikoksen tapahduttua Elisabet alkaa kuumeisesti pohtia, kuka voisi olla sen takana. Kenellä on motiivi, kenellä tilaisuus? Retkellä on mukana varsin sekalainen seurakunta, mutta kuka heistä voisi olla tämän surmatyön tekijä?
Panteleimon kirjoittaa mukavalla tyylillä. Ainoastaan suhteellisen monet kielioppivirheet ja sitaattimerkkien turha käyttö kirskuivat korvaani tässä teoksessa. Vaikka epäilykset kohdistuvatkin vuorotellen melkein jokaiseen retkeläiseen, hän kuvaa heitä lämpimästi ja humoristisesti. Lisäksi retken loputtoman ohjelman ja pitkien puheiden puuduttavuus huvittaa lukijaa ja tuntuu uskottavalta. Kirjassa eletään ilmeisesti 1960-luvun loppua, kun sotaveteraanit joutuvat etenkin nuoremman väen halveksimiksi: ihmetellään ylimielisesti, että miksi sinne lähditte, olisitte jääneet kotiin.
Kirjan takakannessa on mainittu, että Matkalla Kainuussa on Koskijärvi-sarjan viimeinen osa. Ehkäpä sen tie onkin tullut loppuunsa, mutta en todellakaan toivo, että Panteleimon lopettaisi työnsä kirjailijana, päinvastoin.
