Vaikka Muumi-romaanit muuten ovat itselleni vähintäänkin tuttuja, on kirjoista ensimmäinen, Muumit ja suuri tuhotulva, jäänyt yhä edelleen jostakin syystä lukematta. Niin ikään juonikuviot ovat minulle tuntemattomia – tai tarkemmin sanottuna olivat.
Tove Janssonin edellä mainittua kertomusta mukaileva Matka Muumilaaksoon on Cecilia Davidssonin ja Alex Haridin hurmaavan Muumi-kuvakirjasarjan kahdeksas osa. Sarjan kirjoissa Tove Janssonin klassikkotarinat on sovitettu lyhyempään ja sitä kautta yksinkertaistettuun muotoon tarjoten näin mahdollisuuden lähteä tutustumaan klassisiin Muumi-kertomuksiin jo vähän pienempien lukijoiden kanssa. Cecilia Heikkilän ihastuttava kuvitus on juuri kontekstiinsa sopivaa. Se kunnioittaa Tove Janssonin alkuperäistyyliä tuoden samanaikaisesti mukaan myös ripauksen uutta. Näin se onnistuu varmasti miellyttämään lukijoita monesta eri sukupolvesta. Sillä yhdessä luettaviksihan nämä ilman muuta on tarkoitettu.
Kuten sanottua Matka Muumilaaksoon tiivistää Muumit ja suuri tuhotulva -teoksen tarinan. Se kertoo Muumipeikon ja Muumimamman jännittävästä vaelluksesta läpi pimeän ja suuren metsän, siitä kuinka he törmäävät Jättiläiskäärmeeseen ja tapaavat ensi kertaa niin Nipsun kuin Nuuskamuikkusenkin. Köysitikkaat johdattavat heidät sokeripuutarhaan, joka ei kuitenkaan taida olla se paras vaihtoehto pikkuruisen ahneille Muumipeikolle ja Nipsulle. Sitten lasketaan alas pitkää liukumäkeä, päädytään kuohuvaan virtaan ja aallon kantamana jälleen rantaan. Rantavedessä odottelee pulloposti, joka saa Muumimamman kyyneliin. Jotta en paljastaisi juonesta liikaa, kerron ainoastaan, että lopulta tarvitaan vielä marabuhaikaran apua, jonka jälkeen jännittävä tarina alkaa kääntyä kohti onnellista loppuaan. Miten syntyi Muumilaakso, on niin ikään kysymys, joka saa tässä mielenkiintoisessa kirjassa vastauksensa.
Olivatpa Muumi-romaanit sitten tuttuja tai ei kehotan ilman muuta tutustumaan tähän hurmaavaan kuvakirjasarjaan.